Niin onneksi sain mahdollisuuden kirjoittaa muutaman rivisen lainakoneella tassa viimeisena iltana...
Huh huh, tama sivusto laahaa jaljessa TIEDAN, mutta en ole saanut paivitettya juttuja tanne, toisaalta oman hienoisen laiskuuteni vuoksi, mutta enimmakseen tan sivun kompelyyden seka minun koneeni sekoilun vuoksi, anteeksi!
Mutta AFRIKAN IMU on ollut mieletpon ja on tosi hankalaa tavallaan lahtea, mutta on myos ihana palata koska naan taas TEIDAT kaikki ihanaiset ihmiset siella Suomessa!
Keniassa meni 2 viikkoa, Kisumussa 1 viikko konferenssin pyorteissa aamusta iltaan ja sitten 1 viikko peraan lomaa. Tuli nahtya Masai Maran luonnonsuojelualue elaimineen, se oli todella vaikuttava kokemus. Mika luonto! Kaksi paivaa safariautossa tukka hulmuten (jos tama nyt juurikaan hulmuaa) heh. Masai heimon kyla oli aikamoinen paikka... ja huh huh mita myyntimiehia ja naisia nama immeiset ovatkaan!
Mombasaan matkattiin yojunalla oikein kunnon vanhaan malliin. Ravintolavaunussa oli valkoiset poytaliinat ja hopeat :D
Mombasassa meni 4 paivaa, mutta pakko myontaa etta ihan minun paikkani se ei ole... rantapojat ui suoraan sanottuna liiveihin ja olo oli pikemminkin ahdistunut kuin lomalaisen helpottunut ja huoleton MUTTA 1 paivareissu Wasini saarille pelasti reissun, ihana paikka, hieno laivamatka, meri ja DELFIINIT!!! OI ONNEA!
Nairobiin Mombasasta 9 tunnin bussimatka ja yo siella ja aamusta taas 12 tuntia bussissa Kampalaan... pylly oli puutunut!
Viikko toita Caring Handsilla ja sitten heti maanataina loman jalkeen eka tyopaivana, mulle pudotettiin pommi niskaan... POSITIIVINEN pommi, uskomaton juttu tapahtui...
Kaykaahan nyt istumaan tiiviisti!
Noh... MUA PYYDETTIIN JAAMAAN TANNE!
Caring handsille, vuoden loppuun WHOAH!
Taidan jaada... tulen kylla Suomeen, mutta... Afrikan imu... upea mahdollisuus hienoon tyokokemukseen upeassa paikassa... en voi kieltaytya, EN VAAN VOI!
Toivotaan nyt etta homma onnistuu, ja onnistuuhan se :)
Sananen kokemusjalasta, se otti nokkiinsa Keniasta palaamisen jalkeen ja tulehtu viela kerran hieman, mutta nyt, ei ole reiasta jalassa kuin pieni olematon kolonen olemassa!!!
Mutta jottei homma menis ihan liian helpoksi, niin ruokamyrkytyshan mun piti tassa vimppa paivina viela kehia ittelleni ja se veti mut nopeassa ajassa niin huonoon kuntoon etta rytmihairioissa oksennelle menin taas The Surgeryyn tohtorin pakeille. Myrkytyksesta on jaljella enaa pari pierua suolissa pyorimassa, ONNEKSI... voisi muuten olla lentomatka huomenna tuskaa..
Mutta mutta... taman pikaisen pika pika PIKApaivityksen paatan nyt tahan ja kun olen Suomessa niin laitetaan tohon valiin vahan tarkempaa tekstia ja facebookkiin kuvia...
Kaikkia on ikava, mutta olen nauttinut kaikesta kolmesta kuukaudestani niin taysilla, en olisi koskaan uskonut Afrikan olevan tata mita se on. Suosittelen lammolla kaikille kokemuksia haluaville, ETTE JAA KYLMIKSI!
Virtuaali halaus ja pian ihan oikeakin!
<3 <3 <3
24.4.2009 Kauneudenhoitoa ja ulkoilmakonsertti
Tämä päivä oli aikamoinen. Tunteikas ja tekemistä pullollaan.
Töissä pohdittiin kiivaasti auttamiseen liittyvää vaikeutta ja sitä onko avun katkaisuun hyviä syitä. Kyyneleiltäkään ei pohdintojen keskellä säästytty. Helmiä tehtiin ja siinä se päivä taas pyörähti illan puolelle.
Illaksi olin saanut kutsun konserttiin Hotel Africanaan, jonne olin lähdössä Jeanetin ja Red Chillin työntekijä Shoberin kanssa. Ennen konserttia piti kuitenkin käydä testaamassa hostellimme läheistä kauneudenhoitolaitosta. Mani- ja pedikyyriin siis!
Kaksi naista oli meitä vastaanottamassa ja ohjaamassa tuoleille. Kauneudenhoitoammattilaiset tuntuvat olevan täällä enimmäkseen miehiä ja niinpäs siinä sitten oli molemmilla, minulla ja Pirkolla omat mani- ja pedikyristi miehet hääräämässä.
Käsivarren kuorittiin ja hierottiin, kuten jalatkin polviin saakka. Kynnet viilattiin, hoidettiin ja lakattiin lopuksi. Aika taivaallista. Juu ja kynsiin sai halutessaan myös hienot ”disainit”, minulle laitettiin hauskat raidat valkoisella ja hopealla ukkovarpaita koristamaan :D Koko homma kesti reippaan tunnin ja kustansi 15000 shillinkiä, elikkäs noin 5 euroa!
Ugandalaiset naiset ovat pääsääntöisesti hyvin huoliteltuja kynsistään ja hiuksistaan ja pääsinpähän nyt hieman katsastamaan mitä salongeissa tapahtuu.
Huomionarvoista on muuten se, että työntekijöitä oli pilvin pimein. Nämä kaksi naista, jotka meitäkin olivat vastaanottamassa, toimivat selkeästi vain niin sanottuina sisäänheittäjinä ja rahastajina, kuten matatu äijät konsanaan. Muun ajan he istuvat tiskin takan ja selailevat kulmista hiirenkorville kuluneita vuosia vanhoja muotilehtiä ja katselevat musiikkikanavalta r’n’b musiikkia non-stoppina. Mikäs siinä, jos siitä maksetaan… tavallaan…
Taksisuhari Angelo kyyditsi minut ja Jeanetin Hotel Africanaan kahdeksaksi ja Shober odotteli meitä perillä. Aika kivat puitteet oli kasattu ja hostina toimi 2 Kampalalaista radioasemaa. Homma alkoi ilotulituksella ja sen jälkeen lavalle tuli esiintyjiä toistensa perään esittämään kappaleen tai pari. Illan pääesiintyjä oli Sophie ja hän sai raikuvimmat aplodit kieltämättä.
Aplodeista puheen ollen, oli aika outoa huomata, että tämä rytmeistä nauttiva afrikkalainen kansa istui aika tyynesti tuoleillaan, taputuksiakin jaettiin nihkeästi. Mutta toisaalta oli hauska nähdä kuinka joku katsojista saattoi kesken lauluesityksen mennä lavalle osoittamaan suosiotaan esiintyjälle tanssimalla! Tapahtuma oli kokemuksena vertaansa vailla, vaikka monet esiintyjät kuulostivat toistensa kopioilta. Ja yhtään ainutta toista mzungua en satojen ihmisten joukossa nähnyt!
Päivän sana on seitsemä,
MUSAAMVU
23.4.2009 HYVÄ RUOKA – PAREMPI MIELI. FANG FANG!
JA HETI ALKUUN ONNITTELUT SIRPALLE!!!!!! Hyvää synttäriä :D
Tämä olikin oikein päivien päivä kaikessa hienoudessaan. Ensin oli mukava päivä töissä ja sitten illalla päästiinkin juhlistamaan Suomen Suurlähettilästä Fang Fang nimiseen aikamoisen hienoon kiinalaiseen ravintolaan.
Suurlähettiläs Heli Sirve oli ottamassa koko porukkaa vastaan. Hieno ja hyvin äidillinen, lämminhenkinen nainen tämä Heli. Alkajaisiksi kohotettiin malja Presidentti Tarja Haloselle kiitokseksi siitä, että oli myöntänyt Suurlähettiläälle oikeuden edustaa nyt myös Ugandaa Kenian lisäksi. Kiitos Tarja!
Kun Suomessa on tullut käytyä enimmäkseen kiinalaisissa pikaruokaloissa, oli käsittämättömän hienoa syödä niin ihanaa ruokaa ja voi taivahan talikynttilät sitä tarjoilua. Ei se riitä että ruoka oli hyvää, vaan se tarjoiltiin myös veistoksellisen kauniina. Muun muassa isoista papaijoista oli veistetty lohikäärmeen ja fenixlinnun muotoisia koristuksia vähän niin kuin tarjoillun ruuan henkivartijoiksi, heh.
Aaah sitä kulinaristista nautintoa, jonka sai vielä jakaa itseään paremmassa seurassa. Ruoka oli hyvää, mutta ei ollut tosiaan seurassakaan valittamista. Jutustelu sujui ja aiheet vaihtelivat niin ulkomailla asuvien suomalaisten äänestämisen tärkeydestä luonnon ihasteluun ja kylläpä välillä jo vaihdeltiin ruokareseptejäkin.
Pöytään ui myös pieniä laivoja, joissa tarjoiltiin kalaa ja ihanasti hampaiden välissä rapsahtelevia pitkiä vihreitä papuja… Jälkiruokakorit oli veistetty isoista meloneista ja täytetty tuoreilla hedelmän paloilla. Ja se viini… kaikki oli vaan suhteellisen tai suhteettoman täydellistä. Namis namis.
Yöksi laitettiin Pirkon kanssa mahat vastakkain ja nukuttiin makoisasti :D
Ai juu niin, se sana lugandaa.
Kuusi, sehän on tietysti
MUKAAGA
22.4.2009 9 tunnin levon jälkeen hampaitakin naurattaa =D
Huhhahhei ja STONEYtä pullo! Stoney… mmm… ihanaa inkiväärijuomaa ja se on totaalinen huutava vääryys että sitä ei saa Suomesta!
Mutta kylläpä tosiaan on ihana olla, kun on nukkunut kuin murmelin poikanen kesäyönä sammalmättäällä käperössä, AAAAAAH!!!! Eikä painajaisista tietoakaan. Töihinkin oli kiva kävellä niin kepein jaloin että!
~~~~~
Tänä päivänä olisi ollut mahdollisuus lähteä takaisin Mpigiin viemään lahjoja, joita ostimme porukalla keräämillämme rahoilla. Pirkon kanssa kuitenkin jäimme töihin, mutta muu porukka oli vienyt synnytyssängyt, sähköimut, episiotomiasakset jne. ja oli siellä ollut onnesta soikeata porukkaa vastassa!! Ihanaa!
Meidän päivän kohokohta töissä oli koulun aloitus. Caring Hands tarjoaa aikuisille suunnattua koulutusta, siis ihan perus matikkaa, enkkua jne. Moni naisista ei ole osannut kirjoittaa/lukea, mutta nykyisen Literature programmin kautta he ovat oppineet paljon. Hitsi, se on ihmiselle tärkeää, että osaa nimensä kirjoittaa sormenjälkensä painamisen sijaan. Upeaa työtä!
Tänään ohjelmassa oli englannin opetusta ja sehän on vallan helppoa kun ei ole yhteistä kieltä, heh. Aiheena oli THIS and THAT sanojen erot, opettajina Pia ja Pirkko ja kyllä me tytöt hienosti vedettiin homma kotiin.
Jiihaa!
Mulla on nyt tällainen ylitsepursuavanpositiivisenerginenlataus, joka vaan pulppuaa ja pulppuaa!! Ihan pelottaa miten korkealta sitä alas tippuu, mutta näääh, CARPE DIEM! =D
Opetetaan teillekin sana, lukusana viisi,
TAANO
Ai niin, ai niin, AI NIIN. Illalla saimme aika mukavan puhelun kera Pirkon, ja tämä puhelu kruunasi hömppäpömpelöpositiivispäiväni lopullisesti. Soittaja oli Ulla ja me saimme Pirkon kanssa kutsut seuraavana päivänä pidettäviin juhliin, joissa juhlistetaan Suomen Suurlähettilään juuri saamaa lupaa edustaa myös Ugandaa Kenian lisäksi. VAU!
21.4.2009 Painajaiset pahenee, hengitys tihenee, Pia
kalpenee…
Viime yö meni sitten aivan, minne lie, mutta nukkumiseen sitä en kyllä käyttänyt. Ihan kauheita painajaisia. Nythän fiksut voi siis pohtia ja kysellä, että miten voi nähdä painajaisia, vaikka ei nuku? KYLLÄ VAAN VOI! Se on sellaista valveunta, todellisuuden ja epätodellisuuden rajalla keikkumista… näiden on kyllä loputtava pian.
Töihin sitä kuitenkin taas peräkkäin kapealla tiellä Pirkon kanssa käveltiin. Ja sitten taas Surgeryyn hakemaan vakuutuspapereita, jota odottivatkin minua valmiina! No eivät todella odottaneet… pah!
~~~~~
Illan kekkulehdin Red Chillin baarissa, netissä ja kouluhommia tehden. Nukkumaan meno pelotti, vaikka väsymys painoi niin paljon silmäluomissa, ettei mittään määrää! Pirkko paineli pehkuihin hyvissä ajoin ja minä jäin vielä tarinoimaan baariin Jeanetin ja hänen kolmen miesystävänsä kanssa. Voi sitä kysymysten ja tanssiinkutsujen vilinää, kun nämä miekkoset innostuivat minua juttumaan! Oloni oli pikemminkin vaivaantunut ja hassu, kuin ihastunut. Enkä yhtään kutsua hyväksynyt.
Lopulta oli pakko uskaltaa vetäytyä nukkumispuuhiin. Jospa ensiyönä saisi edes nukuttua neljä, NNYA lugandaksi, tuntia rauhassa!
20.4.2009 Neverending nightmares!
Väsyttää, sanoi Pia kun oli nukkunut 2 tuntia ja katsellut järkyttäviä, kauheita ja todella raakoja painajaisia loppu yön… niitä ei oikeasti edes voi kertoa, sillä niille ei löydy kauheudessaan edes sanoja. Lariam ilmeisesti tekee tepposiaan.. en tiiä, mutta hirvittävää oli!
Töihin joka tapauksessa on lähdettävä, ei auta itku markkinoilla!
Ja töitä piisaa! Tänään teimme rannerenkaita oikein talkoovoimin ja PALJON. Suomeen on tilattu niitä satoja. Kuminauhalankaa, helmiä ja sakset, jotka makasivat milloin missäkin nurkalla pöytää. Niin muuten sakset ovat lugandaksi MAKASI.
En voinut olla sanomatta tätä tähän väliin, hih.
~~~~
Vaikka Surgery sairaala reissut olivat tavallaan ohitse kokemusjalan hoidon takia, oli minulla siellä vielä pari muuta juttua kesken, vakuutusasioita nääs. Sinne sitten työpäivän päätteeksi hengailemaan ja samallapa piipahdin viereisessä kampaamossa, Sxxi Salongissa, hiustenleikkuussa.
Vakuutuspaperit eivät tietenkään joutuneet mukaan tälle päivälle, joten huomenna uusiksi.. *hmph*.
Red Chilliin iltapäivällä saapuessani, minua odotti säteilevä hymy ja iloinen halaus, joita tarjoili Jeanette. Hän oli saanut tänään tiedon, että viisumi on nyt myönnetty! Onnea!
19.4.2009 Jäätelöannossateenvarjostako suoja kokemusjalalle?
Huh hellettä, sano jänis pakkasella!
Kun me ei olla tuon Pirkon kanssa juurikaan lihaamme auringossa käristetty, niin olkoon tämä päivä sitten sellainen päivä.
Kodissamme, tässä hienossa Red Chillissähän on mahtava uima-allas. Siihen mahtuu jopa 3-4- ihmistä sujuvasti istumaan ja kun oikein yrittää niin kyllä siinä saattaa muutaman uimaliikkeenkin saada tehtyä heh. Ei mutta, oikeasti, allas on aivan ihana pieni pulahduspaikka kuumuuden keskellä. Sinne siis suuntasimme, altaan reunalle löhöilemään.
Kokemusjalkahan se aina heittää omat mausteensa mukaan, ettei kaikki kävisi liian helposti. Kun se ei oikeastaan saisi lojua auringonpaisteessa, eikä se saisi mennä uimaan, niin mitä himputtia sitä sitten oikein keksisi!
ÄLYNVÄLÄYS! Laitetaan sellainen pieni paperinen sateenvarjo, joita jäätelöannoksien mukana ravintoloissa tarjoillaan, kokemusjalkaa suojaamaan, kun siinä on reikäkin ihan sitä varten! JEE!
Ok, no ei laitettu kuitenkaan, mutta idea oli loistava!
On kieltämättä ihana tunne välillä vaan maata ja antaa auringon hivellä…
Pitkään ei meidän tosin tarvinnut yksin altaalla oleilla, sillä lämmin päivä houkutteli muitakin pulahtelijoita paikalle. Muun muassa Jeanetin, ihanan naisen, siskoni Ruandasta.
Jeanette on naimisissa ruotsalaisen miehen kanssa ja on asunut Ruotsissa jo useamman vuoden ja nyt odottelee Red Chillissä uutta viisumia. Jännittävää haastella ruotsiksi hänen kanssaan ja todeta miten ruosteessa tuo oma ruotsinkieli onkaan… hyi minua.. ja anteeksi.
Jottei ihan lohnotuksen puolelle menisi koko päivä, ”rankaisimme” itseämme pienellä kävelylenkillä läheiselle Bugolobin supermarketille. Ja kuinka ollakaan, löysimme perillä kivan pikku puodin, josta mukaan lähtivät Pirkolle parit shortsit ja vyö ja minullekin yksi pikku hamonen, hävettävää törsäystä… mutta liha on heikko, varsinkin koko päivän grillattu liha =D
Ja illalla sitten aloe vera geeliä selkään… sen siitä saa kun äkkinäisesti auringossa makaa… ja nauttimaan Red Chillin sunnuntai BBQ annoksista.
~~~~~
Päivä oli siis grillailua aamusta iltaan, mutta harmiksenne on todettava, ettei minulla ole harmaata haisuakaan mitä se grillailu mahtaisi olla lugandaksi, joten jatkan jo hyvään alkuun päässyttä lukusanojen opettamista.
Kolme, se ei ole pelkkää tarua vaan se on
SATU
Ja niin on taas yksi viikko purkissa.
18.4.2009 Himoshoppaajat karkuteillä!
Lauantai on aina hyvä shoppailupäivä! Ainakin ostaa esimerkiksi olohuoneen verhot Kampalasta, eikös vaan? Tähän on ihan turha sanoa ei :P
Joo, no siis hommahan meni näin, että, kun tänään oli viimeinen sairaalareissu kokemuskoiven kanssa, niin pitihän sitä hieman ”kulutusjuhlistaa”!
Hidasta ja arvokasta kävelyä ostosparatiiseille ja sitten vaan raha haisemaan! No, oikeastaan ei se ollut alkuperäinen suunnitelma, mutta niin siinä vain kävi.
Kasseihimme tiensä löysivät niin verhot, paidat, kengät, korut kuin hameetkin ja pakko myöntää että meni usea tunti kuin siivillä ja oli kivaa!
Lopen uupuneina sitten Spurriin syömään salaatit, sillä eihän sitä voi törsätä kalliimpaan ruokaan HAHA! Ja Tonnyn kyydissä takaisin kotiin juhlistamaan lopulta päättynyttä himoshoppailijoiden päivää siemauksella kylmää ja helmeilevän rapsakkaa ugandalaista Nile Special olutta.
Molemmille yksi olut, joten yhteensä kaksi ja kuinka sujuvasti tästä taas pääsenkään kertomaan teille sanan lugandaa, siis kaksi:
BILI
17.4.2009 ”You are 39 and single, I know you!” YEAH
RIGHT!
Ok, siis otsikko kertookin kivasti päivän kohokohdan, HAH!
Tekis mieli sanoo perkele, mutta enpähän viitti, tämä päivä oli ihan jees päivä!
Kuten eilen jo mainitsinkin, oli tänään tulossa suurta kulttuuriantia oikein roppakaupalla teatteriesityksen muodossa. Mutta ennen illan huipennusta oli tietysti käytävä The Surgeryssa, kuten jo hyviin tapoihin kuuluu. Kokemusjalka olla öllöttää niin kuin on, antibiootit tehoavat, mutta pahaolohan niistä tulee… Joten mennään suoraan illan kulkuun.
Teatteri esitys alkoi klo 19 ja mehän oltiin koko porukka hyvissä ajoin paikalla todistamassa kuinka Kansallisteatterin esitys ”To love is to die” alkoi komeasti Ugandan kansallislaululla ja perään jollain toisella viisulla, josta en ole aivan varma mikä se oli, mutta voisin kuvitella sen olleen Lugandalaisten laulun, koska itse olisin veisannut Savolaisten laulun siihen perään mukavasti!
Itse näytelmän saatteli alkuun räiskyvä pyllynvatkuutanssi, jota meille esitti suurehko naisjoukko kera yhden miehen, jepjep. Koko näytelmä oli ylinäyteltyä farssia tragikomediaa ja jotain outoa sekasotkua, jossa kuulkaahan kaunarit ja salkkarit ja mitä ihmeitä niitä nyt onkaan jää toiseksi!! JUMALAVITA! Nauratti ja itketti ja kaikkea muuta.
Ugandalainen teatterikulttuuri ja – käyttäytyminen oli myös huomionarvoista. Pariskunnat ja muut joukkiot hakivat kesken näytelmän itselleen drinkkejä, popcorneja ja muuta pikkusuolaista, syöttivät ja juottivat toisiaan, puhuivat ja kommentoivat kovaäänisesti näytelmää ja kaiken lisäksi kännykät soi. Minunkin takana istuskeleva neitokainen hihkui kesken shown, että ”sori vasan kun en voi nyt puhua, kun olen täällä teatteriesitystä katsomassa”! Jessus…
Näytelmä huipentui kohtalokkaaseen ampumisvälikohtaukseen, jossa surmansa sai yksi neljästä päähahmosta ja kuolemasta järkyttyneenä toinenkin kupsahti siihen viereen. Tralalaaa.
Noh, ei tämä vielä tähän loppunut. Näytelmää seurasi tanssi- ja lauluesityksiä, joissa pääosaa veti Obsession niminen tyttötrio. Mitenkähän tätä nyt kuvailisi… hmm… karmeetahan se enimmäkseen siis oli. Shakirat ja muut idolit oli tarkkaan seurattu ja pantu opittuihin liikkeisiin mukaan pari omaa juttua, vai mistähän se hurja ilmakitarasessio oikein oli settiin pulpahtanut, liekö typykät kuitenkin pistäytyneet Oulussa oppia ottamassa =D
Asuja ja tanssiliikkeitä myöten kaikki oli niin ylitsepursuavan seksististä että ihan hurlumhei vaan. Mikään ei oikein liittynyt mihinkään ja kaikki vaan teki omiaan, niin näytelmässä kuin tanssilauluhommeleissakin.
Mutta silti, kokemus oli hurjan hauska!
Hienon teatteriesityksenkin jälkeen on kotiin lähdettävä. Tonny oli soitettu meitä viemään ja heti ensimmäisen valkoisen taksin kurvatessa teatterin eteen, minä ja Pirkko etunenässä taksiin sisään vaan. Etupenkille tupsahdin istumaan ”Tonnyn” viereen, kunnes tajusin vilkaista miekkosta tarkemmin. Aika oudonnäköinen heppu siinä istui ja tajusi varmaan minun hämmennykseni ja tokaisi sanoa: Don’t worry, I know you. You are 39 and single!”
NAUROIN!
Kerranhan me olimme kyseisen miehen kyydissä olleet ja silloin hän oli siviilisäätyäni tivannut ja suureen ääneen ihmetellyt, kun en ollut naimisiin mennyt.
Mutta silti… oli olo kun Bridget Jonesilla! :D
~~~~
Nyt on oikea aika alkaa opettelemaan lukusanoja!
EMU
se on toki lintu, mutta se on myös yksi lugandaksi.
16.4.2009 KUNINKAAN HAUTA, EIKU PALATSI, TÄH?
Suloista kielen sekamelskaa ja väärinkäsityksiä =)
Pia päästetään tänään vapaaksi, liikkumaan muuallekin kuin sairaalaan ja takaisin, lal-laa, hurja päivä’ tästä sukeutuikin!
Taksiautoilijamme Tonny ei ole kovin hyvä englanninkielessä ja kun mukaan ympätään Savolainen ja Varsinaissuomalainen niin soppa on valmis ryypättäväksi.
Tehdäänpäs näin, että kerron ensin kuinka kaiken piti mennä:
Pia ja Pirkko hyppäävät Tonnyn taksiin ja sitten huristellaan Surgeryyn sidevaihtoon. Sitten ajetaan vanhan taksipuiston lähellä sijaitsevaan turistikohteeseen kuninkaiden haudoille ottamaan annoksen historiikkia päivään. Nähtävyyden jälkeen suunnistetaan African Village nimiseen paikkaan, jossa myydään taidetta ja matkamuistoja ja rumpuja ja vähän kaikenlaista. Sieltä meidän oli tarkoitus sitten suoriutua omin nokkinemme kotikonnuille.
MUTTA
näin kaikki sitten menikin:
Red Chillin pihalla jo aloimme selvittää Tonnylle tulevan päivän kulkua ja kaikki tuntui menevän hyvin ja niin lähdettiin matkaan. Ajoreitti Surgeryyn on tullut minulle jo hyvin tutuksi päivien saatossa ja tovin päästä ihmettelinkin jo ääneen, että mihinkäs tässä ollaan oikeastaan matkalla? Tonny pahoitteli, että oli ajanut harhaan ja jatkoi matkaansa. Hetken päästä hän kysyi yllättäen, että mihinkäs sairaalaan olittekaan menossa? Siis, niin… öööh… siihen missä minä olen joka päivä sinun kyydissäsi käynyt. Vaihdoimme Pirkon kanssa pitkän katseen, mutta lopulta päästiin klinikalle ja side tuli vaihdettua. Haavan märkiminenkin oli jo aikalailla loppunut, tilanne siis siltä osin rauhoittumassa, heh.
Sairaalareissun jälkeen oli sitten tarkoitus mennä niille Kuninkaiden haudoille. Asia oli harvinaisen selvä ja matkaan lähdettiin. Tovin ajeltuamme ja isolle kukkulalle noustuamme edessämme nökötti suuren suuri asumus, joka paljastui Kuninkaan palatsiksi. Todettiin siinä sitten että no, paikka kuin paikka, mennään sisään! Tonny sanoi jäävänsä odottamaan.
Palatsin pihalla meidät otti hoteisiinsa mukava miekkonen, joka kertoi näin, että sisäänpääsy on 5000 shillinkiä ja jos ottaa kuvia niin jokaisesta räpsäyksestä tulee pulittaa 3000 shillinkiä, jaahans jaahans, noh katsellaan.
Kierrokselle lähdettiin kuitenkin. Paikkahan oli upea, siis palatsi Kampalan korkeimmalla kukkulalla, ne maisemat! Itse Kunissi (Kuningas Pirkon kielellä) ei ollut meille ikävä kyllä tarjoamassa lounasta puutarhassaan, sillä hän ei edes asu tässä asunnossaan, vaan muualla. Sisälle ei vilkaistukaan, mutta ulkona kierreltiin ja tarinoita kuunneltiin. Alueelle oli rakennettu myös tekojärvi joskus 1800-luvulla ja siellä se oli edelleen, vesi siihen tuli suosta.
Kauheuksia ja Idi Aminin ”kulta-aikaa” edusti karmiva kidutuskammio, vankila, joka oli lopettanut toimintansa vasta 1973 muistaakseni. Opas esitteli meille tyrmät ja kertoi kuinka niiden edessä oli iso vesihauta, johon oli johdettu sähkö. Pienet tyrmät oli ahdettu täyteen vankeja, jotka olivat siellä ilman ruokaa ja juomaa. Paikasta ei kukaan ollut koskaan paennut, se oli ollut mahdotonta. Vihoviimeisessä tyrmässä lojui sääriluut hienosti… sieltä oli päästävä pois ja äkkiä!
KAPPAS! Maassa oli tassun jälkiä ja opas kertoi että alueella asuu kaksi pantteria, WHAT!? Niitä ei tarvitse pelätä, ne ovat ystäviä! Ok, mutta joko mentäisiin pois, JOKO!?
No ei näkynyt panttereita, muuta kuin maassa jälkinä, hih.
Kierros oli kieltämättä kaikessa kauheudessaan myös kaunis ja otimme jopa kaksi valokuvaa =D
~~~~~
Palatsin porttien ulkopuolella meitä odotti Tonny, missä? Puhelinsoitto paljasti, ettei hän ollutkaan odotellut, oh lord! No keskusta ei voi olla kaukana, koska ytimen korkeat talot tuntuivat näkyvän suhteellisen lähellä. Siispä nokka kohti niitä ja tossua toisen eteen. Laskeuduimme alas kukkulalta, talot vaihtuivat betonisista savimajoihin, laskeuduimme edelleen ja niinhän siinä kävi, että olimme päätyneet keskelle mojovaa slummiseutua. Kukkuloiden pohjalla oli maa mutaa, ellei jopa vettä paikoitellen. Vierivieressä oli puljua, tönöä. Yhdessä tehtiin saavissa zapatileipätaikainaa ja vieressä korjattiin autoja, lankattiin kenkiä. Ihmiset tuntuivat tulevan lähemmäksi ja lähemmäksi ja kaikkialla haisi suoraan sanottuna pahalta. Ensimmäistä kertaa näkyi lapsikerjäläisiä, jotka meidät nähtyään kävelivät perässä ja toistivat monotonisesti käsi ojossa: hello, hello, hello… Keskustan korkeita talojakaan ei enää näkynyt missään.
Täytyi vain edetä. Maa alkoi pikkuhiljaa muuttua kovemmaksi kenkien alla ja niinhän siinä kävi, että pian oltiinkin ”kuivalla maalla” kokonaan. Vanhan taksipuiston matatut kyhjöttivät vieri vieressä edessämme ja olotila tuntui hieman huojentuneelta. Ruuhka-aika oli käsillä ja kaduillakaan ei voinut kävellä törmäilemättä, Olimme siis ruuhkassa kävellenkin. Keskusta-alueen lähestyessä pikku puodit muuttuivat isommiksi, musiikki raikui hengellisestä reggaehen ja oli pirskatin kiva käveleksiä siellä =D
Mutta mikä on kivaa minulle ja Pirkolle on liikaa kokemusjalalle ja pakkohan se oli taas taipua kumijalan päälle. Boda-bodat ja matka tuttuun ja turvalliseen Garden Cityyn, jossa Tuulikki ja Riikka meitä jo odottelivatkin ruokailun merkeissä.
Täällä on muuten erittäin hyödyllistä tietää sanonta MPOLAN MPOLA kun astut boda-poikien kyytiin. Se tarkoittaa HILJAA. Ruuhkaisessa Kampalan keskustassa, jossa bodalla kyllä pääsee nopsaa paikasta toiseen, saattaa päästä tosi nopsaa myös jaloistaan, käsistään tai hengestään! Silti niillä on aika mukavaa mennä :D
~~~~~
Liekö tämän päivän kokemukset ja pienet yllätykset, vai ruoka vai mikä lie, mutta syötyäni hyvässä seurassa tunsin oloni tosi kurjaksi. Muiden jatkaessa matkaa Afrikkalaiselle torille, oli minun pakko mennä nukkumaan… ne antibiootit…
Joten bodalla kotiin ja peiton alle.
~~~~~
Pirkko tulla kopisteli kaikenlaisten mukavien ostoksien kanssa myöhemmin, minun vielä vaan nukkuessa. Olivat tyttöset pienoiset varanneet meille teatteriliputkin huomiselle, VAU!
Sitä odotellessa…
14.–15.4.2009 ALLA GUAVAPUUN
Seuraavat kaksi päivää ei paljon esittelyjä kaipaa, ne menivät enemmän tai vähemmän, ENEMMÄN kuitenkin, maatessa jalka ojossa. Tonny The Taximan vei minut joka päivä Surgeryyn.
Takapenkillä istuessani tajusin sen miten silmät ja mieli alkaa tottua tähän Afrikkalaisuuteen. Alussa sitä aika shokissa silmät ymmyrkäisinä katseli vaan likaa, roskia ja sitä ihmispaljoutta, pakokaasua… köyhyyttä, rikkauttakin. Nyt kaiken sen lisäksi huomaa paljon kauneutta, vihreyttä, upeita ihmisiä, uutteruutta ja onnellisuutta olla Afrikkalainen, Ugandalainen. Täällä on ihana olla!
Mutta jalka… no sehän alkoi märkiä sitten kunnolla. Hoitoa ja lepoa ja pillereitä, niin kyllä se siitä!
~~~~~
Meidän huoneen ikkunan edessä kasvaa kaksi kaunista puuta ja toinen on guavapuu. Tänään saimme tuoreet maistiaiset guavoja, kun Red Chillin jokapaikanhöylä Fred poimi ne Pirkolle. Siinä he olivat, kuin Aatami ja Eeva, alla guavapuun. Hihiii.
En muista olenko jo kertonut teille mikä on puu lugandaksi, mutta kerronpahan kuitenkin. Se on MUKI.
Antibiootit alkavat toimia, sen huomaa karmivana vellovana pahoinvointina.
Tra-la-laa…
13.4.2009 Hohhoijakkaa…
Nonni! Nyt sitten onkin tuollaisen viikonlopun jälkeen taas aika arjen ja raadannan. HAH! Pois raadanta, Caring Handsilaiset ovat pääsiäislomalla ja nythän on sitä paitsi pääsiäismaanantai. Meillä on tämä viikko lomaa, jippii!
Ystävämme Tuulikki tulla tupsahti luoksemme aamusella ja mepä otimme boda-bodat allemme ja huristimme siihen samaiseen taidegalleriaan jossa jokunen aika sitten kävimme Ullan kanssa. Mutta voi surkeuksien surkeus… se oli kiinni. No mitäpä pienistä, kyllä sinne kerkiää.
Mutta voi SURKEUKSIEN SURKEUS… kokemusjalka alkaa punoittaa, kipuilla, turvotella!
Se on sitten The Surgery reissu taas. Jos kalavelat on rilluttelu viikonlopusta maksettava, niin maksetaan sitten, mutta tyhjin mahoin ei mennä minnekään! Intialaisen kautta piti pyörähtää =)
Surgeryssakin oli Intialainen vastassa, nimittäinen ihana Intialainen naislääkäri. Mutta, mutta, Pia, Pia… voi voi, sehän on sitten tulehtunut, koipipolo. Kaksi antibioottikuuria (flukloksasilliini ja rifampisilliini), täällä ei nimittäin oteta mitään herkkyysmäärityksiä haavoilta, vaan mennään suoraan järeisiin ”joukkotuhoaseisiin”! Onkaloon laitettiin tutut peroksidikompressit ja sitten vaan lepoa, lepoa ja LEPOA! JOO JOO! Uskotaan! Sain myös määräyksen käydä näytillä joka päivä, kunnes toisin sanotaan. Edessä on siis aika pöllöt päivät, mutta mennään nyt niin sitten.
Taksilla kotiin, siis Red Chilliin ja nukkumaan… Jep.
NJAKULABA MANGU!
Nähdään pian!
10–12.4.2009 NIILIN KUOHUT TUTUIKSI. Kanoottiretki,
rafting ja vähän muutakin ;)
Perjantaiaamu, pieni tihkusade, tunnelma kuin olisi Suomen suvessa! Seitsemän jälkeen olimme Pirkon kanssa laittaneet rinkat ja matkalaukut säilytykseen ja odottelimme muun porukkamme saapumista matatu-taxilla.
Vaille kahdeksan istuimme jo kaikki yhdeksän autossa matkalla kohti Jinjaa ja siellä määränpäämme oli Adrift, joka on varsinainen keidas huvittelijoille HAHAA! Osaa pystyi ottamaan kaikenlaisiin aktiviteetteihin niin maalla, vedessä kuin ilmassakin, JIIHAA! Luvassa oli siis mieleenpainuva pääsiäinen.
Asetuimme kaikki samaan dormiin nimeltä Overtime, jossa vuoteet olivat muuten neljässä kerroksessa. Jokainen löysi itselleen parhaimman makuusijan ja niin alkoi paikkoihin tutstuminen. Itse Adriftin alue ei ole mikään laaja, mutta se on kauniilla paikalla liki Niilin alkulähdettä. Ravintolan terassilta avautuu upeat näkymät ensimmäiselle Niilin pikku koskelle, joka on nimeltään enteilevästi Morning Shower =). Siinä vaiheessa, kun ihailimme näkymiä, en vielä ollut edes osannut kuvitellakaan mitä kaikkea kivaa viikonloppu tuo tullessaan.
Koska päivä oli vielä nuori eikä meillä ollut mitään suunnitelmaa tälle päivälle, otettiin kumijalat alle ja lähdettiin hieman tutustumaan Jinjan kaupunkiin. Jinjahan on muistaakseni kolmanneksi suurin city Ugandassa, mutta mikään suurkaupunki se ei silti ole. Aika siistinnäköinen paikka Victoriajärven rannalla. Toimivaa pankkiautomaattia etsiskellessämme ajelehdimme kaupungin laidalta toiselle ja löysimme hauskan kuppilan/toimiston, joka tarjosi muun muassa kajakkiretkiä Victoria järvelle. Ja niinhän siinä sitten kävi, että minäkin, joka en ollut eläissäni melonut, jolla oli kiva pikku hole kokemusjalassa ja jonka ei pitänyt sitä juurikaan kastella oli menossa sitten melomaan Victoria järvelle auringonlaskuun… ONNEKSI! :P
Reissun tarjoaja oli Kayak Cruisings/The River Nile Explorers ja heidän oli määrä tulla noutamaan meitä Adriftilta noin klo 16. Kiirehän siinä meinasi tulla, kun piti vielä se pankkiautomaatti löytää ja keritä takaisin ja etsiä kamppeet jotka edes jotenkuten soveltuisivat melomiseen, hih.
Ykskaks yllättäen sitä sitten istuttiin parikajakeissa, oranssin värisissä ja oranssit pelastusliivit päällä ja onnellinen hymy huulilla =)
Meikäläisistä seitsemän lähti melontaretkelle ja lisäksi mukana oli Kanadalainen naiskaksikko, melontaope Ibra ja uskomatonta, mutta totta bartender (VAU) ja tavaroiden kuljettaja hmmm… jonka nimen nyt yhtäkkiä unohdin :O
Reissu kesti noin 2,5 tuntia eikä siinä mitään suurensuurta melomista tarvinnut tehdä, mutta toki jotain kuitenkin. Sai siinä hyvän tuntuman mistä hommassa on kyse. Maisemat olivat taivaalliset ja vaikka ilta oli hieman pilvinen, värjäsi auringonlasku taivaan kauniin lilan oranssiksi. Horisonttiin kun katsoi, tunsi itsensä niin pieneksi järven ja taivaan rajoilla, ihanaa.
Reissuun sisältyi myös juomat =), ja kun olimme meloneet noin
Kalastajaveneitä kaksin miehin sousi siellä täällä ja verkkoja heiteltiin saaliin toivossa hämärtyvässä illassa. Meloimme Niilille saakka ja kyllä virtaavan veden armottoman mahdin huomasi, kun alkulähteelle saavuttiin. Kuningaskalastaja linnut veivät parhaat palat kalastajamiesten nenän edestä ja bartender täytti lasimme uudestaan, huh hei. Olisi siellä pitempäänkin viihtynyt, mutta pimeys teki tuloaan ja silloin on parempi vetäytyä vesiltä maan kamaralle.
Rantauduimme The Nile River Explorersin majapaikoille ja siellä meitä odotteli bussi, joka vei meidät turvallisesti perille Adriftiin. Suosittelen kaikille, kokemus on uskomaton edes kuvailla!
ps. kokemusjalka hörppi onkaloonsa aimo annoksen Victoria järven vettä, mutta… KYLLÄ KANNATTI!
~~~~~
Illalla vähän pizzaa popsimaan ja mitäs sitten… ei nukuta ja tunnelmakin on vielä mukava melonnan jälkeen. Adriftin ravintolabaarissakin alkoi jo hiljentyä joten, entäpäs jos käväistäisiin hieman katsastamassa Jinjan yöeloa, MIKSEI!?
Loppupeleissä meitä ei sitten lähtenyt kuin minä ja Noora ja paikallinen herrasmies Nuren matkaan. Mikäs siinä. Taksilla mentiin katsastamaan ensin pieni pubi, jossa tuntui olevan hyvin urheilupainotteinen tarjonta (jalkapalloa joka tuutista). Rytmikäs musiikki raikui ja tanssittajia olisi piisannut yllin kyllin ja pitihän siinä sitten parit kuumat rytmit pyörähtää, tanssista kun edelleen NIIN kovin tykkään ;)
Pubista mentiin vielä katsastamaan Sombreros niminen yökerho, ja nyt meitä olikin jo 4 matkalla, sillä eräs Adriftin rafting oppaista liittyi seurueeseemme. Sombreros oli kiva paikka, hyvin täynnä paikallisia, mutta joukossa myös meitä mzunguja. Ulkona oli kiva istuskella ja jutella ja ja ja… no kaikenlaista ja voi sitä tanssia, se oli niin ihanaa että!
Lopulta kotiuduimme dormin sänkyihin noin kello 3 väsyneinä, mutta onnellisina odottamaan seuraavaa päivää ja Niilin koskia, RAFTING!
~~~~~
Tokkopa tuota tuli edes nukuttua kovinkaan montaa silmällistä, mutta ei sitä kuitenkaan paljoa aamulla väsyttänyt kun lopulta sängystä ylös nousi kello 7 jälkeen. En kyllä ymmärrä miksi näissä dormeissa ei ole malariaverkkoja… ikkunoissa on kyllä verkot, mutta tuntui noita hyttysiä ja elukoita tulevan sisään vaikka mistä. Naamassa oli muutamia pistojälkiä rivissä…
Aamupalan jälkeen sitten maksamaan raftingia, joka tarkoittaa siis kumilautalla koskessa melomista, sellaista mukavaa pikku ajanvietettä. Minun ja Pirkonhan piti mennä sellaiselle kevyelle Family Floatille, kokemusjalan ja Pirkon pienen pelkäämisen takia, mutta miten sitä sanotaankaan, ”joukossa tyhmyys tiivistyy” ja niinhän sitä oltiin sitten menossa ihan kunnon puolen päivän sessioon! Eikä mitä, se oli hyvä juttu se! =D
Pia yhdeksän kumiveneellistä, jossa jokaisessa 9 matkustajaa ja opas + turvaveneet + kanoottimiehet + kuvaajat jne. olivat kypärät päässä, liivit tiukasti kiinni ja melat käsissään valmiina kohtaamaan Valkoisen Niilin hurjat kosket. Minä, Pirkko ja Niina olimme kolmestaan valittu puolikas päivä, mutta muut 6 menivät koko päivän raftingin. Puolikkaan päivän valitessamme luulimme että pääsisimme helpommalla, mutta… eikä mitä, se oli se osuus jossa oli kaikista pahimmat eli ihanimmat kosket HAHA!
Sitten meitä vietiin, oppaamme Saddle (jos hänen nimi nyt noin kirjoitetaan) oli mahtava nuorukainen ja piti meistä kyllä hyvän huolen. Kaikki ohjeet vaaratilanteiden varalle ja välttämiseksi käytiin läpi (jäikö niistä mitään siinä vaiheessa päähän, oli taas toinen juttu). Käskyt meloa eteenpäin, taaksepäin, istumaan, jne. käytiin läpi. Niiliinkin meidän piti veneestä hypätä, kun harjoittelimme kellumista. Vesi oli lämmintä ja virtaavaa ja perhosia oli mahassa iso joukko!!!
Eilen ihailemamme pikku koski Morning Shower oli ensimmäinen ja siitä se homma sitten alkoi. Olikohan niitä kaiken kaikkiaan kuusi vai seitsemän vai monta lie, niitä koskia, mutta välillä tuntui että taivas on vettä ja vesi taivasta ja narusta pidettiin kiinni ja melasta ja naurettiin ja huudettiin ja tiputtiin ja melottiin ja ympärillä tyrskyi ja kuohusi, oli AIVAN MAHTAVAA!
Meidän veneemme ei kaatunut tai sitä ei kaadettu kertaakaan ja se oli oikeastaa vaan ihan hyvä juttu. Koko retki on kuvattu pieneksi filmiksi ja siitä on otettu valokuvia, joita laitan facebookkiin taas nähtäväksi. Mutta missään filmissä tai kuvassa ei saa lähellekään sitä tuntumaa mikä siellä oikeasti on, veneessä istuessa. SUOSITTELEN!
Puolen päivän reissu päättyi lounaaseen, joka nautittiin saaressa ja sen jälkeen vielä Niilin ylitys mantereelle ja ”
Lopulta bussi löytyi parin paikallisen pojan opastamana ja matkattiin takaisin majapaikkaan Adriftille.
Olo oli niin onnellinen ja ydintä myöten märkä!
Kokemusjalkaa hoidellessa ja lepäillessä ilta sujui ja sitten ajoissa maaten.
~~~~~
Mikä hemmetin ryminä kuuluu dormin katolta!? Ihan kuin monen kilon jackfruitteja tiputeltaisiin taivaalta sinne! Ahaa, ok… ne ovat vaan apinoita, eli HERÄTYS APINAHERÄTYSKELLOON! Kiva! :D
Adrift tarjoaa muuten myös benji- hyppyä, tai Bungee, niin kuin se täällä sanotaan. Sen jätin väliin… mutta pakko myöntää että ihan pikkuisen ajatus Niilin päälle hyppäämisestä houkutteli, vaan en tiedä olisinko oikeasti uskaltanut.
Se oli siis sunnuntai ja kotiutumispäivä. Vaatteet märkinä repussa rötköttäen matkasimme takaisin Kampalaan, porukka oli väsynyttä, mutta jokaisella karehti pieni hymy huulilla onnistuneen matkan kunniaksi.
Jinja Road, joka siis menee Kampalan ja Jinjan välillä, on huomattavasti kauniimpi ja paremmassa kunnossa kuin Masaka Road, jota pitkin ajettiin Mpigiin ja aikoinaan Mpigistä Masakaan, kun menimme Ssese-saarille. Kauniit teepellot viheriöivät paikka paikoin ja sokeriruokopelloilla oli ihmisiä töissään. Oli aukeaa maisemaa jossa näkyi paljon taivasta ja kukkuloita. Silmät menivät väkisin kiinni ja pienet torkut otin etupenkillä matatussa istuessani.
~~~~~
Red Chillissä meillä olikin uusi huone CHILACA, aikas kiva huone onkin, EI HIIRIÄ! =D
Lepäilyä ja huoneeseen majoittumista ja jalanhoitoa, siinäpä se loppu sunnuntai sitten menikin. Seuraava viikko onkin vapaa viikko, katsellaan mitä on silloin luvassa.
Pia ja Niili kuittaavat. PLUMPSIS!
Ai juu se lugandan sana… hmmm… koska koko viikonlopun aikana tuli opittua kaikenlaista uutta, on sanakin tällainen
OKUSOMESASA
se tarkoittaa opettamista.
9.4.2009 T.I.A!
Tänä päivänä kuului otsikon mukainen huudahdus useammin kuin kerran, milloin kenenkin suusta. T.I.A tarkoittaa koodikielellä This Is Africa! heheee.. Ja usein se huudahdetaan silloin, kun jokin asia ei mene ihan justiinsa silleen kuin on tottunut, esimerkiksi homma sujuu turhan verkkaisesti jne.
Pääsiäinen lomineen pakkaa päälle ja kiirehän siitä äityi. Kaikki ne helmet ja tilaukset oli saatava oikeisiin läjiin, tarkistettava uudelleen ja taas tarkistettava. Läjät oli siirrettävä laatikoihin, laatikot oli nimettävä, numeroitava ja paperiin pyöritettävä sekä lopuksi laatikot kruunattiin upealla ”spider web naruverkostolla” =D. Osoitteet kirjoitettiin, laatikot punnittiin ja autoon kannettiin.
Illalla koski päähän! Mutta oli hienoa kun homma hoitui ja paketit saatiin kuin saatiinkin ajallaan postiin, Suomeen ja Kanadaan!
Hyvä me!
Illalla alkoi myös armoton paketoiminen ja pakkaaminen meillä. Rinkat ja matkalaukut laitettiin ojennuksiinsa ja vain välttämättömät kamppeet pakattiin pikkureppuihin, kun aamusella lähdettäisiin Jinjaan pääsiäisen viettoon!
Jännittävää!
Laukku on lugandaksi MSAWO ja nyt niitä msawoja on meidän huone pullollaan!
=)
8.4.2009 RYTMIKÄSTÄ!
Onnea Krista ystävälle, synttäriiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiit!!!!!!
Tämä oli päivien päivä! Täynnä kaikkea HUH HUH!!! Ihan pyörryttää jo ajatella kuinka saan sen kaiken kirjoitettua tähän tuoksuineen, hikipisaroineen, rytmineen ja kaikkine mahdollisine tunnelmineen päivineen… mutta yrittänyttä ei laiteta!
Kun eilen päästiin kotikäyntien makuun, niin tänään jatkettiin ja käytiinkin kaiken kaikkiaan neljän naisen luona! Naiset asuivat suhteellisen lähellä, ainakin toisiaan, mutta aikamoisia reittejä ja raitteja saimme kävellä kylillä. Välillä piti varoa, ettei tipu kuoppaan, joka oli kaivettu maahan banaanikaljan tekoa varten, HUI! Pyykit kuivuivat narulla tai sitten niitä vielä pestiin, lapset juoksentelivat, köyhyys loisti millimetrin päässä! Silmiin pistävää oli kuitenkin myös se miten monet vaan istuivat tai seisoskelivat, kuluttivat ”Afrikan aikaa”, jota heillä on, sillä heillä ei ole työtä, ei rahaa, ei oikein mitään minkä vuoksi tehdä jotain…
Välillä jostain talosta huuteli juopunut mies meidän perään, samalla kun heräili uuteen baaripäivään. Baarit ja kirkot oleilivat aikalailla vierekkäin, eikä aina tiennyt kumpi oli kumpi. Ai niin, sitä banaanikaljaa, jota kuopassa ”käytetään”, heh, juodaan baareissa sitten isosta sammiosta, yleensä lämpimänä ja jokainen omalla pillillään, maistuis varmaan sullekkin!
Kaikki naiset asuivat yhden huoneen asunnossa ja jokaisen luona asusteli monenkirjava sakki aikuisia ja lapsia. Sänkyjä oli yleensä yksi, ja se jaettiin muutaman kanssa, loput nukkuivat joko patjoilla tai ohuilla matoilla lattialla. Lattioista puheen ollen, ne ovat yleensä hyvin siistit ja puhtaat, sillä tämän Afrikan punaisen maan pölyn määrä on niin roima, että lattioita pestään paljon! Ja koska lattia toimii niin ruokapöytänä kuin nukkuma- ja seurustelupaikkana, niin onhan sen oltava siisti.
Monessa kodissa kiehui teevesi tai maissipuuro pienellä retkikeittimen näköisellä liedellä lattialla. Sähköä ei ollut saatavilla, mutta energianlähteenä toimii chako, sellainen hiilen näköinen puu, joka piti lämmön tasaisena ruokaa keitellä. Perheen yhteinen päivän ainoa ruoka saattoi usein olla iltaisin syöty maissipuuro.
Naiset vaikuttivat onnellisilta, hymy oli herkässä, mutta heidän sisin itki sydäntä särkevästi. Kokemukset ja elämän julmuudet eivät ole kaunista kerrottavaa. Moni perhe on menettänyt pieniä lapsiaan mm. erilaisten noituuksiin uskovien lahkojen uhreiksi, joskus ex-aviomiehet tulevat ja pieksävät koko perheen pahoin tai pahat sairaudet/luonnonkatastrofit iskevät kyntensä koteihin. Tämä on vain pieni pintaraapaisu täällä oleviin varjopuoliin, mutta se kertoo kuitenkin jotain.
On uskomatonta nähdä nämä naiset uutterína päivästä toiseen ja ei voi kuin ihailla heidän uskoaan elämään!
~~~~~
Kotikäyntien jälkeen palailimme armottoman kuumuuden saattelemana takaisin Mbuya Hillille Caring Handsin toimistolle sillä illemmalla olikin tulossa maailmalta vieraita! Kanadalainen pariskunta, joka vetää yli 50 vuotta vanhaa talk showta maassaan, on esitellyt joku aika sitten Caring Handsin ohjelmassaan ja ovat nyt tulleet Ugandaan tapaamaan helmien tekijät. Pariskunta on tosi julkkiksia maassaan :D
Naiset olivat ottaneet rummut esille ja harjoittelivat lauluja mahtavien rytmien säestyksellä. Kun sitä on tuo rytmi veressä itsellänikin ja tanssijalka alkaa helposti vipattamaan, niin siihenhän sitä oli pakko mennä pyörimään naisten sekaan Ullan ja Pirkon kanssa. Meille laitettiin tanssihuivit lanteille ja sitten vaan KAPAPALA eli PYLLY PYÖRIMÄÄN! Oli aivan mahtavaa ja naiset olivat aivan haltioissaan kun tanssimme heidän kanssa! Rumpu soi, ylistyslaulu raikui! Kun eilen näköjään jäi yksi sana lugandaa opettamatta, niin tähänhän saan sen sopivasti ympättyä, nimittäin NGOMA, se on rumpu.
Kun vieraat saapuivat ja naiset esittivät ohjelmansa, niin he vetivät minut ja Ullan taas tanssimaan kanssaan WOOHOOOOO!!!! Hitsinpujut miten mahti fiilis! <3
Kyllä halattiin monet kerrat ja kapapalaa naurettiin ennen kuin Pirkon kanssa kotimatkalle työpäivän jälkeen päästiin!
~~~~~
Kun rättiväsyneenä päivän jälkeen istuin pikkuvaatteissani sängyn päällä Red Chillin Jalapeño huoneessamme (hiirten kera… iiiiks…), katseli Pirkko minua pääkallellaan, ja sitten itseään ja tuumasi, ”Pia, meillä on oikeat Kleopatra rusketukset”!
Siinäpä jokainen mietiskelee mielessään mitä se mahtaakaan tarkoittaa, hahaa!
*HALAUS*
7.4.2009 THE SURGERY KUTSUI TAAS
Aamulla työpaikalle pääsyäni näytin kokemusjalkaani Caring Handsin Millalle ja tuumasimmepa sitten yhdessä, että ehkä on taas paras mennä näyttämään sitä lääkärille. No OK, mennään vaan!
Päivystyksessä oli tunkua ja tunnelmaa, monen kirjavaa kansallisuutta oli tullut näyttämään kolottavia kohtiaan. Oli myös pari reppumatkaajaa, joilla tuntui olevan samankaltaisia ongelmia raajoissaan kuin minulla, sinne heti extra sympatiat minulta =D
No pääsin sitten tohtorin pakeille, mutta eipä tässä nyt muuta voi kuin jatkaa onkalon hoitamista ja rukoilla, niin se sitten paranee! SELEVÄ! Ja sitten takaisin töihin!
Ryhmämme muut opiskelijat tulivat kera tutorimme Tarjan ja Keniassa vaihdossa olleen Elisan kanssa vierailulle ja helmien ostoon tänään. Loppu työpäivä menikin heidän kanssaan pyöriessä, helmikauppoja tehdessä ja tutustuessa Caring Handsin toimintaan power point esityksin ja Hannun, Millan miehen, tarinoita kuunnellen.
Päivän päätteeksi olimme varanneet pöydän upeaan ravintolaan nimeltä Quality Cuts, sillä Tarja ja Elisa lähtisivät huomenna takaisin Suomeen.
Oli siis hyvästien aika.
6.4.2009 HELMIÄ SIELLÄ JA HELMIÄ TÄÄLLÄ, PIA SE ISTUU HELMIEN PÄÄLLÄ
Maanantai käsillä ja sehän meinaa sitä että uusi ihanainen työviikko on aluillaan. Nukkuminen teki hyvää, mielikin hieman parempana taas.
Työpäivä alkoikin heti kotikäynnillä Rehema nimisen naisen ja hänen perheensä luo. Rehema asuu ihan lähellä, joten pitkää matkaa ei tarvinnut taittaa. Kotikäynneillä on suuri merkitys, se on naisille todella tärkeää, kun saavat meidät vieraikseen ja meille samoin. Käyntien yhteydessä kartoitetaan vähän ketä kodissa asuu nykyään, kysellään terveydentilaa, katsellaan pakkoja ja täytetään samalla käyntiin liittyvä lomake. Käynnit ovat aivan ihania, niissä pääsee tutustumaan niin syvälle perus Afrikkaan, afrikkalaisiin, savimajoista vähän parempiin koteihin jne. Lapsia on omia ja kuolleiden sukulaisten perheille jättämiä, rakkaita yleensä kaikki. Rehemankin muutaman neliön huoneessa asui 8 henkilöä, hän on äiti, MAAMA lugandaksi, monelle.
Myös vessat kuuluu katsastaa, sillä hygienia täällä on tärkeää tautien ehkäisemiseksi. Opin tänään myös yhden uuden vessa-asian… ”Flying toilet”… se on aika sotkuinen juttu se, mutta kerronpa kuitenkin. Noh… kun ihmiset asuvat tiiviisti, slummeissa, tilaa ei ole edes oikein alkeellisillekaan vessoille, joten sitä tehdään tarpeet pusseihin ja sitten heitetään yhteiseen kasaan. Voitte vaan uskoa miltä se haisee tässä kuumuudessa ja mitä kaikkea siellä pesii…
Ja kaippa ne ”vessaläjätkin” polttamalla hävitetään niin kuin kaikki täällä yleensä. Milloin palaa muovi, milloin palaa kipinöiden patterit! Milloin mikäkin, mutta hyvin usein savuaa joku läjä jossain ja katku kirvelee ja yskittää… Paljon on opettamista ja toki samoin myös oppimista meillä toisiltamme… Suomi ja Uganda, Eurooppa ja Afrikka…
Mutta jos en ole koskaan sanonut niin
RAKASTAN OLLA TÄÄLLÄ!
<3
Caring Handsillä on paljon tilauksia ja tänään tehtiin loppu päivä tilauksien mukaisia helmiä, eli purettiin ja uudelleen rakennettiin kaulanauhoja jos jonkinlaisia, ihania kaikki! Naisia oli paljon töissä, he istuivat matoilla ja purpattivat, nauroivat ja tekivät koruja. Aivan mahtavaa on olla osallisena tätä yhteisöä!
Hikinen päivä!
5.4.2009 VIRVON VARVON!
Aaaah, just another manic Monday… eiku.. siis Easy like Sunday morning… jeee-eee.. meni biisit sekasin, heh.
Pyykkäystä, kaupassa asiointia, suklaata! Formuloita *hmph*, kanamaisuutta, kouluhommia (niin vissiin!) ja nettailua. Siinäpä tämä sunnuntai olikin lyhykäisyydessään. Ai juu, käytiin taas tien toisella puolella olevassa intialaisessa illallisella, kun Tuulikki, Riikka ja Niina tulivat vieraisille meille. Ravintolan nimenkin muistan nyt, se on El Gazel Bar.
Kokemusjalka äksyilee ja mieli vähän matalana sen takia…
Menen nukkumaan…
KILO
se on yö
4.4.2009 LAUANTAITA TAITEEN HUUMASSA
Lauantai alkoi heti aamusta hyvin kultturellisti. Oli ihanaa lähteä kävelemään Pirkon ja Caring Handsin Ullan kanssa kuumuuteen, kun tiesi kohta pääsevänsä nauttimaan maalaustaiteesta. Odottelimme matatuja varmaan puoli tuntia, mutta kaikki livahtivat täysinä ohi niin että vaan humina kävi. Matkaa ei ollut kuin vajaa 3 kilsaa, joten se taittui lopulta kävellen.
Matkalla näimme jopa JUNAN, joka on suhteellisen harvinainen täällä. Toki täällä on rautatie ja asemiakin, mutta eipä niitä käytetä, koska matkaaminen junalla on hidasta. Ihmiset ovat hoksanneet kuitenkin, että rautatiet ovat hyviä kävelyteitä ja siinä sitten väistellään, kun tavarajuna kerran kuussa puksuttaa hiljalleen ohi.
African Art Galleryssa oli kahden Ugandalaisen taidemaalarin, miehen ja naisen, taidenäyttely. Toinen toistaan upeampia värejä uhkuvat taulut löysivät paikkansa meidän sydämistä. En muista taidemaalareiden nimiä nyt ollenkaan… mutta naisen maalaustekniikka oli jotain joka ihastutti minua, se oli hyvin pikkutarkkaa, mutta supervärikästä ja jotenkin ei pikkutarkan näköistä HAHA!! Sekava selitys, mutta yritän muistaa laittaa kuvia vaikka facebookkiin näyttelystä ;)
Pieni sade rankka yllätti meidät, kun kävelimme näyttelystä kaupungille päin, mutta kunnon suomalaisella on aina ”kättä pitempää” mukana ja säästyimme kastumiselta.
Täällä on aina hauska seurata paikallisia naisia ja kuinka he suojaavat hiuksensa muovipusseilla pienenkin sateen yllättäessä. TUKKA HYVIN, KAIKKI HYVIN!
Kävimme nauttimassa taidenäyttelyn jälkeen golf clubilla (hihiii) lautaselliset hyvää ja ravitsevaa ruokaa jälkipaloineen ja kruunasimme kultturellipäivämme annoksella elokuvaa! Kampalan, minun tietääkseni, ainoa elokuvateatteri CINEMAPLEX sijaitsee Garden City ostoskeskuksessa ja sinne siis suuntasimme. Ei ollut monesta valita joten me 3 herkkäsieluista naisimmeistä menimme katsomaan Hollywood actionia… tiukkaa… elokuvan nimi oli The International ja… siinäpä tärkeimmät tai no, päänäyttelijä oli ihan kivan näköinen :P
Taksilla kotiin, koska pimeän tultua ei parane paljon matatuilla tai boda-bodilla liikkua.
Kiva päivä, vaikka avain meinasi olla kadoksissa kun Red Chilliin saavuttiin. Löytyihän se, kun laukut kumottiin!
KISUMULUZO eli siis avain
Heh.
3.4.2009 MINÄ SE TSEKKAAN HELMILÖITÄ JA
LUUTALLA LAKASEN LATTIOITA (Pirkko kyllä lakaisi
lattiat, mutta se vaan kuulosti niin hyvältä tossa perässä) :P
Minä en nykyään asu sitten enää vain ja ainoastaan Pirkon kanssa, vaan me olemme saaneet 2 alivuokralaista… MEILLÄ ON HIIRIÄ!
Voihan himputti! Pirkon ollessa suihkussa ne peijakkaat viipotti huoneen seinän vierusta pitkin hännät ojossa, hiiri pariskunta. Eipä kai siinä sitten mittään…
Se on joka tapauksessa työpäivä tänäänkin, kiva!
Kukkulalle kävellessä sitä näkee monenmoista asumusta. Silmiin osuu aivan mielettömiä kultakrumeluuri portteja, jonka takana häämöttää upeita taloja puutarhoineen ja vieressä tiukkaan rakennettuja paikallisia hökkeleitä kaikenkarvaisine pikku myymälöineen ja kuppiloineen.
(APUA, nyt kun tätä tässä kirjotan, töllössä ajaa Räikkönen, vieressä istuu Aussi poju ja sisään astui KANA!)
Ok, ja takaisin asiaan :D
Tänään helmikaupoilla kävi taas tohina ja huiske. 23 naista tuli myymään kauniita tuotoksiaan ja me näppärine sorminemme niitä tarkastelimme. Tuntuu niin hyvälle kun oikeasti voi olla avuksi.
Välillä vesisade äityi pauhaavaksi ja ukkonenkin jyrähteli kaukaisuudessa. ”Sadekausi on virallisesti avattu”: sanoi Milla ja huokaisi perään, että ”onneksi” =D
Opettajamme Tarja tuli tänään myös viralliselle vierailulle, osti paljon kauniita koruja ja sovimme meidän harjoittelumme jatkosta. Päätimme yksimielisesti siten, että teemme Caring Handsillä kaikki harjoittelumme, sillä saamme siitä niin paljonmahtavaa kokemusta, että on turhaa tehdä viikkoa toisaalla ja toista muualla. Muissa paikoissa käydään vierailulla jne. Hyvä näin, erittäin hyvä!
Pääsimme Tonnyn kyydissä kotikonnuille ja loppuilta menikin ihan vaan lötköillessä, syödessä ja huoneessa asustelevien hiirien rapinoita kuunnellessa… tosin päätimme Pirkon kanssa, että se sellainen outo haju joka huoneessamme leijuu, ei tule hiiristä vaan huoneessamme olevasta isosta matosta eli HIIRIMATOSTA! Haha! Väsynyttä juttua =D
MWUDDE YO on vastaus eilen opittuun tervetuloa toivotukseen ja tarkoittaa vapaasti suomennettuna että TÄÄLLÄ OLEN.
2.4.2009 BACK IN BUSINESS
KULIKA YO elikkäs TERVETULOA!
Hitto kun oli mukavaa herätä aamuun ja lähtee töihin! Vettä satoi, mutta me vedettiin sadeviitat niskaan ja lampsittiin kukkulalle, Caring Handsille!
Pikkuisen, siis ihan vaan pikkuisen, meidän sadeviitat hymyilyttivät paikallisia.
Eilisestä vielä sen verran, että kun Pirkko tuli töistä niin ”pakotin” sen väsyneen reppanaisen lähtemään vielä pienelle seikkailulle noin klo 17. Hypättiin matatuun ja lähdettiin vähän katsastamaan isoa ostoskeskusta, Garden City. Matatun apukuski, eli sellainen sisäänheittäjä, joka viuhoo kädellään bussin ikkunasta ulos ja yllyttää ihmisiä kyytiin, kertoi että JUU, toki tämä menee Garden Cityyn!! Sisään vaan vaikkei mahtuisikaan, sillä toisinaan siellä istutaan aika liki, miltei päällekkäin ja uskokaa tai älkää, niin siellä istutaan HILJAA!
No juu, mutta siis olimme matatussa matkalla ja kierreltiin ja kaarreltiin ihan ihme reittejä, kunnes sisäänheittäjä sanoi että nyt Garden Cityläiset pihalle. Jaa-a… ei me ihan vierelle päästy, mutta kysyvähän ei tieltä eksy, tai no… saattaa eksyä kerran tai pari =D
Aiemmin olen jo maininnut tästä karmivasta liikenteestä täällä, ja nyt edessämme ammotti ihan (anteeksi sanavalintani) helvetillinen RisteysLiikenneympyräMikäHittoLie ja meidän piti selviytyä siitä. Pikkuautoja, rekkoja, matatuja meni minun mielestä melkein ihan miten sattui VAIKKA siellä oli liikenteenvalvojia ja LIIKENNEVALOT, ja boda-bodillahan ei siis edelleenkään ole minkäänlaisia liikennesäänbtöjä *hmph*! Ai juu, liikennevalot ovat sen verran harvinaisia täällä, että ne ovat ihan karttaan merkityt, heh.
Käsi kädessä me Pirkon kanssa lopulta paikallisten perässä mentiin yli, ensin puoleenväliin ja sitten siinä seisten ja odotellen samalla kun autot viuhui niin läheltä ohi ja lopulta yli! JEAH! Mutta, hitto vie, me mentiin väärään suuntaan ja ei kuin takasin tien yli haha!
Lopulta, kun pääsimme kaupoille, kello oli jo sen verran, että pimeän tuloon ei ollut liikoja aikoja ja silloin ei suositella ulkona liikkumista, ellei ole aivan pakko. Toisaalta Kampalan on kyllä sanottu olevan ihan turvallinen kaupunki Afrikan mittapuun mukaan. Kiltteinä tyttöinä otimme pikkutaksin takaisin kotiin. Seuraavalla kerralla kauppareissuun on varattava enemmän aikaa, sillä matkantekoon ja odotteluun/eksymiseen (hihi) menee aina aikaa!
Perille päästyämme, kotipihalla meidän ohi vilisti pieni apinalauma, ihanaa :D
OK, nyt palaammekin sitten virallisesti tähän päivään.
Carin Handsillä on kerran kuussa, torstaisin ja perjantaisin helmienostopäivä. Silloin nämä naiset, jotka tekevät helmiä tulevat kassien ja nyyttiensä kanssa myymään valmiita korujaan. Me sitten kera Millan, Ullan, Laaduntarkastaja Justinin ja muutaman muun naisen kanssa käytiin kaikki korut läpi. Katsottiin lukot ja tarkistettiin onko helmet hyvin tehty. Malleja on paljon ja niiden mukaan naiset saavat sitten rahaa tekemistään koruista.
Voi sitä puheensorinaa ja värien määrää, kerrassaan hienoa on olla osana tätä työtä ja kokonaisuutta!
Naisia kävi kaiken kaikkiaan tänään 25 kappaletta, syömäänkin kerettiin sen verran myöhään, että kala oli jo loppunut ja jäljellä oli vain poshoa ja RASVAISTA kalalientä… nam… Posho on siis sitä tiukkaa maissipuuroa, oikeastaan se on aikalailla liian jämäkkää tapettiliisteriä, mutta ruokaa se on silti.
Illalla kotiuduttua olivat sormenpäät kipeät lukkojen availusta ja ruuan jälkeen olikin aika ihanaa mennä taas Pirkon viereen köllölleen.
1.4.2009 HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ TUIJA!
ONNEA TUIJA YSTÄVÄNI SIELLÄ KAUNIISSA KUOPIOSSA!
Tämä päivä täällä menee tässä vähän niin kuin seuraavaa päivää odotellessa… Huomenna taas menen takaisin Caring Handsille, kun olen jaksanut kokemuskoipeani hoitaa ja lepuuttaa kuin kiltti tyttö konsanaan!
Olemme suunnitelleen pääsiäisen aikaan retkeä Jinja nimiseen paikkaan tässä lähellä. Jinjasta se Niilikin saa alkunsa ja sieltä pääsee niille hurjille Niilin lasku kinkereille kumiveneineen! No joo, en varmana osallistu niille minä, kera kokemusjalkani, eikä Pirkkokaan, kun se ei uskalla! Hihii, Pirkon lapset varmaan tämän luettuaan kertoo, että niin se Pia tänne kirjoitti =D. MUTTA olemme lueskelleet, että siellä olisi mahdollisuus kuitenkin osallistua myös sellaiseen Family Float nimiseen Niili matkailuun, joka on tarkoitettu 4-vuotiaasta ylöspäin… Voi tauti! Joskus on vaan pakko hieman laskea sitä alkuperäistä vaatimustasoaan… tai jotain. No mutta katsellaan mitä tuleman pitää J
Tämä oli tällainen MISANA (päivä) tämä!
ps. misana kuulostaa kyllä epäilyttävästi japanilta… onkohan inua huijattu!
31.3.2009 KUUN VIIMEISTÄ VIEDÄÄN
Blah blaah blaaah, kyllä mukavassakin paikassa voi olla super tylsää, kun vaan pittää maata ja olla öllöttää!
Tämän päivän saldo:
- 24 kirjoitettua korttia ja kirjettä
- niihin ostetut postimerkit
- kirjeet ja kortit postilootaan
- makailua ja makuuhaavojen estoa…
Ilta toi onneksi tullessaan kivan visiitin tien toisella puolella olevaan ihanaiseen Intialaiseen ravintolaan. Mikä ruoka, mikä palvelu ja mitkä puitteet! Eipä olisi ulkoapäin uskonut, että sisällä avautuu kauniit pöydät ja muhkea sohvaryhmä ja puutarha, jossa lisää romanttisesti ripoteltuja pöytiä kahdelle lyhtyjen valossa… Minä haluan sinne uudestaan jonkun IHANAN MIEHEN kanssa! Sorry Pirkko :P
Miehestä puheen ollen, se on Lugandaksi MUSAJJA
<3
30.3.2009 CARING HANDS!
Herätys klo 7, kimpsut ja kampsut kasaan ja laukkujen raahaus respaan ja siitä säilytykseen, sillä uuden huoneen saamme vasta illemmalla. Sitten aamupalalle mars! Tonny ”The Luottokuljettajamme” tulikin meitä säntillisesti noutamaan klo 9, jotta saamme kyydin Caring Handsille Mbuya kukkulalle. Autokuljetushan on siis vain ja ainoastaan kokemusjalan syytä, löytäisimme perille toki ilman kuljetustakin…
Koska tämä maa on kukkuloita pullollaan, on se tärkeä sana myös Lugandaksi
LUSOZI
~~~~~
Vastassa meitä jo olikin Ulla ja Milla. Milla on siis Milla Happonen, Caring Handsin alkuunpanija ja Ulla taas on Suomesta oleva nuori neitokainen, joka on päätynyt erinäisten sattumien summana tekemään työtä Caring Handsiin. Ihania Naisia! Taas kerran pyydän teitä googlettamaan ja lukemaan mm. ihmisistä, jotka saavat avun Caring Handsin kautta.
Itse kuulimme monta selviytymis- ja kauhutarinaakin päivän mittaan samalla, kun teimme paperista valmistetuista helmistä kaulanauhoja. Kiireistä aikaa, paljon tilauksia!
Oli ihanaa tehdä töitä ja tuntea itsensä oikein tarpeelliseksi, täällä on mahtava olla J
Ruokailemme paikallisten kanssa klo 13–14 ja tänään ruokalistalla oli poshoa ja papuja, ei nyt ihan suosikkiani, mutta hyvin se alas meni.
Päivän päätteeksi reippailimme kävellen takaisin Red Chilliin, mutkan kautta suoraan, eli siis aika paljon pitemmän lenkin kuin olisi ollut tarpeen, hitto vie. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun mutta kun MUTTA KUN tämä perhanan jalka…
No rapatessa roiskuu ja sairaanhoitaja Järvinen määräsi itsensä Pirkon säestämä kahden päivän lepoon tästä hetkestä alkaen ja katsotaan taas sen jälkeen asiaa uusilta kantimilta, kiitos ja nam!
ps. Caring Hands koruja saa ostaa ainakin Kuopiosta! Muistaakseni jostain käsi- ja taideteollisuus akatemian myymälästä ja sitten siitä Haapaniemen kadulla olevasta käsityömyymälästä, joka on Sampo pankin vieressä. Hopi hopi, ostoksille.
29.3.2009 LEPOA LEVON JÄLKEEN
Sunnuntaina saa maata ja levätä oikein luvan kanssa J Korttien kirjoittelua, tutustumista muihin hostel asukkaisiin, lampsimista lähikauppaan, jalan lepuuttelua ja tietysti visiitti Surgeryyn sidevaihtoon. Nyt sain sitten Surgerystä mukaan ”matkaeväät”, jotta hoitelen sidevaihdot itse tästä lähtien.
Myös tavarat taas pakattiin kasaan, sillä aamusta on kämpän vaihto isompaan ja ehompaan!
Sunnuntai-iltaisin Red Chillissä on grilli-iltamat ja Noora, Tuulikki sekä Niina tulivat Cardinalista meitä moikkaamaan ja syömään kanssamme. Ihana oli istua leppeässä lämpimässä tuulessa kivassa seurassa. KIITOS TYTÖT!
Rauhallinen ihana päivä!
~~~~~
RAUHA = DEMBE
28.3.2009 THE RED hot CHILLI peppers HIDEAWAY
Porukka hajaantuu kahteen, 7 jäi matkalla Cardinal Nsubuga nimiseen paikkaan ja meidät saateltiin The Red Chilli Hideaway nimiseen paikkaan Pirkon kanssa.
Afrikkaan matkustusta suunnittelevat, painakaan tämä hostelli mieleenne, ette tule kyllä pettymään. Paikka on backpackersien unelma: suht edullinen, hyvin organisoitu, täynnä mahtavia safareita ja muita retkiä, joita he myös täältä käsin järjestävät, kiva henkilökunta jne. Omistaja on ilmeisesti Britti, mutta en ole varma. Googlaamalla löytyy helposti J. Täällä asuu myös 2 koiraa, joita saa kävelyttää ja hoitaa, kunhan EI ruoki. 2 vuohtakin löytyy maan tapoihin kuuluen. Nämä vuohet kirmaavat keskenään, nukkuvat rinta rinnan romanttisesti milloin maan kamaralla, mutta toisinaan heidät tapaa köllöttelemässä myös pihapöydillä! =D
Kun en tiedä mikä on Lugandaksi koira tai vuohi, niin kerronpa mikä on KISSA ja sehän on KAPA.
Meille oli olemassa vain yhden viikon varaus kahden sijaan, mutta saimme järkättyä asian. 2 ensimmäistä yötä ollaan pienemmässä huoneessa ja sitten seuraavat vajaa 2 viikkoa isommassa, jossa on myös oma suihku ja vessa!!
~~~~~
Aloilleen asettumisen jälkeen olikin taas aika paneutua kokemusjalan kipuileviin asioihin… Soitto Erasmukselle, joka on HADCO:n luottohenkilöitä Kampalassa, ja hän järjesti kyydin, jo tutuksi tulleelta Tonnylta, The Surgeryyn minulle ja Pirkolle.
Pääsin lääkärille ja siitä se sitten alkoi, pienimuotoinen operointi, iiks! Nyt jalassa on reikä sellainen onkalo, jonka kautta siitä poistettiin mittava määrä vanhaa maksoittunutta verta. Ympäröivä iho ei oikein tunne mitään ja on oudon kova ja tummanpuhuva. Tarkoitus on nyt hoidella haavaa, onkaloa päivittäin sinne tungetuilla sideharsotaitoksilla, jotka kastellaan mietoon vetyperoksidiliuokseen… Ei jumalavita! Liki 13 vuotta haavanhoitotyötä tehneenä on pakko sanoa, että sairaanhoitajan sieluuni sattuu, miltei enemmän kuin kokemusjalkaan, MUTTA niin kuin sanonta kuuluu, näillä mennään!
~~~~~
Mitä ihmettä minun korvani kuulevat? Pirkko puhuu suomea meidän kämpän ulkopuolella ja ei taatusti ole puhelimessa! Pakko mennä vaklaamaan. No niin, syyksi paljastuivat uudet tuttavamme Netta ja Aune, tyttökaksikko Suomesta J
27.3.2009 TÄÄ ILTA ON VIIMEINEN, TIEDÄN SEN. ERI
SUUNTIIN AAMUN TULLEN LÄHDETÄÄN…
Oli synkkää ja myrskyistä. Pia ja Kokemusjalka istuksivat lakanaan kääriytyneenä kuistin penkillä Afrikan yössä, Mpigin kylässä. Vettä satoi kuin miljoonat enkelit itkisivät pilvenreunoilla. Räystäistäkin vesi suihkusi luotisuoraan ilmaan paineella, maa oli punaista liejulammikkoa. Kello oli noin 5 aamulla, kokemusjalkaa kolotti.
~~~~~
Edessä häämötti viimeinen päivä, ilta ja sen mukanaan tuomat juhlat ja armoton tavaroiden pakkaaminen! Koska tiedossa oli muutaman tunnin mittaista seisoskelua ja rasitusta jalan suhteen, meni tämä aamupäivä taas kinttu taivasta kohti maatessa… Vaan kyllä sitä siinä maatessakin kerkeää kaikenlaista tekemään, muun muassa laulamaan GLORIA, IN EXELSIS DEO laulua vessaa siivoavan kotihengettären kanssa, heh.
~~~~~
Sisustus-/koristeluryhmä, johon mm. Pirkko kuuluu, sai vettä myllyynsä ja alkoi laittaa ruokailutilaa juhlakuntoon. Kaikilla tuntui olevan Juhannusfiilis ja sen kunniaksi Pirkko kantoi huoneen nurkkaan Jakarandapuun oksan Juhannuskoivua mallaamaan J. Edellisenä iltana seinille oli ripustettu Ugandan- ja Suomenlippuja ja kun ikkunoihin oli saatu uudet verhot ja pöydätkin laitettu uuteen järjestykseen, oli paikka todella kaunis!
Juhlien oli määrä alkaa klo 17 ja kestää klo 19 saakka ja me olimme kauniisti puetut ja laitetut tarkalleen klo 17, mutta missä vieraat?!? Julietilta kyselin, että mihin aikaan mahdollisesti vieraita voisi odottaa saapuvaksi, hän sanoin naurahtaen, että jotkut voivat tulla vaikka klo 19! Lopulta suurin osa juhlakansasta oli saapunut perille puoli kuudeksi ja päästiin syömään.
Puheita pidettiin puolin ja toisin, laulu ja nauru raikuivat. Ollin hieno valokuvista koottu esitys sai suuret aplodit ja minut tituleerattiin taas uudella nimellä: Julianna!
Tämä Julianna on oikeasti kuulemma hyvin kaunisääninen Ugandalainen naislaulaja ja kun sen kuulin niin minähän liki punastuin.
Juhlat olivat kerrassaan aivan valloittavat, tuntui kuin koolla olisi ollut suuri PERHE Lugandaksi MAKA. Vieraat poistuivat noin klo 20 ja sitten alkoi tavaroiden raivaus ja pakkailu, sillä aamulla noin klo 10 koitti lähtö Kampalaan.
Lähtöitkut on itketty, Mpigistä kauniit muistot mieleen painettu ja on aika jatkaa matkaa.
26.3.2009 JOS YHTEISÖPEDAGOGIOPISKELIJA EI PÄÄSE HARJOITTELUPAIKKAAN, HÄN OTTAA HARJOITTELUN SIITÄ PAIKASTA MISSÄ ON!
No niinhän se on, että jo Afrikka sinänsä tarjoaa hyvän maaston työharjoitteluun, jossa halutaan painottaa yhteisöllisyyttä, kulttuurien välistä kirjoa, oppimista/opettamista jne. ja kun kokemusjalka on sitä mieltä, että kämpillä pysytään, niin otetaan sitten siitä kaikki irti!
Yksi tavoitteistani tänne lähtiessä oli päästä tutustumaan, kokemaan ja tekemään asioita naisyhteisössä ja juuri sitä minä voin tehdä lähtemättä Mpigin asunnolta mihinkään J
Kokkimme/Kotihengettäremme Juliet on viikkojen kuluessa tullut minulle hyväksi ystäväksi ja hänen kaksi aisaparinaan työskentelevää naista myös. Ja kun minä nyt tässä kotosalla kykin, niin ei muuta kuin ruuanlaittoon vaan. Matooke banaanit saivat kyytiä, kun niitä veitsellä kuorittiin, papusoosit väsättiin ja chapatileipätaikinankin opettelin tekemään! Juliet valmistaa työnään myös paperipusseja, joita hän myy läheiseen ruokaravintolaan ns. ”Take Away- pusseiksi”. Näiden pussien valmistamista opettelimme Pirkon kanssa jokunen päivä takaperin ja niiden tekoa nyt sitten taas harjoittelin lisää. Juttelimme paljon myös vaatteista, heh, naisia kun ollaan. Sain Julietilta kivoja vinkkejä mekkojen ja hameiden tekoa varten!
Hieno päivä siis oppimisen kannalta ja koska naisten kanssa touhuilin, on sekin sana Lugandaksi opeteltava, eli
MUKYALA (y lausutaan kuten meidän j)
NAINEN
J
~~~~~
Huominen onkin sitten jännittävä päivä! Se on viimeinen yhteinen ilta täällä Mpigissä ja me järjestämme ryhmänä FAREWELL PARTYT! Laulamme Finlandia hymnin ja Maamme-laulun ja We’ll meet again biisin. Puhekin on kirjoitettu ja minähän sen sitten pidän!
Vieraskutsuryhmä on kutsunut reippaat 20 vierasta juhliimme ja ruokaa on tulossa yllin kyllin. Muutaman kerran vetäistiin biisit lauluryhmän kanssa läpi, kyllä se siitä J
Kokemusjalan punoitus on laskenut puoleen, ainoastaan se ydin pahkura haavoineen on kuuma ja punainen ja KIPEÄ! Antibioottikuuri jatkuu… ja lepo…
24.–25.3.2009 MATALALENTOA KAMPALASSA
Lahdin siis sitten tiistai aamuna kokemusjalan kanssa Kampalaan, The Surgery sairaalaan tapaamaan lääkari setää (sellainen hauska britti, joka eräälle ryhmämme jäsenista tokaisi "Keep up your dirty habbits", kun tämä jäsen oli saanut chiardian kolmessa viikossa, heh). Mutta mukava ja asiantunteva heppu hän oikeasti on!
Jalkani nähtyään oli tuomio seuraavanlainen: Tämän kanssa ei ole leikkimistä, tässä kaikkivoipa antibioottikuuri (flucloksasilliini, huh hei, mita lie...) ja jos koipi ei parane pikaisesti, se leikataan, WHAT!? Siinähän meinas itku tulla (ja tulikin, mutta vasta illalla/yöllä yksin verkon alla pötkötellessä... :( ... )
Yön muuten vietin Namirembe Guesthouse nimisessä paikassa. Todella kaunis paikka, pullollaan kukkia eli kimuleita. Lugandaksi KIMULI on siis kukka =D
Noh... tänään keskiiviikkona menen taas Mpigiin takaisin ja JOS huomenna jalka ennallaan tulen aamusta takas.. PEUKUT PYSTYYN!!!
Kotiinpaluuta Mpigiin onneksi juhlisti uusien vaatteiden hakeminen ompelimosta! Olin jättänyt tilauksen maanantaina ja nyt minulla on käsissäni IHANA mekko, hame ja paita! Oih onnea! :D
Sitten, voi hitto. Ma huomasin etta taa sivu syo mun aikasemmat kirjoitukset!!! Taahan ei oo mikaan blogi, joten siina kai se juju piilee, ei mahdu Jarvisen Pian sepustukset... MUTTA on ne mulla tikulla kaikki PAITSI pari paivaa, se sunnuntai kun muutettiin Kampalasta Mpigiin (oisko ollu 1.3), ei kellaan sattuis loytymaan kopioo ? Hehee..
Nyt on taas mentava. Jalan pitaa olla kohoasennossa vaan...
23.3.2009 RIIKAN SYNTTÄRIJUHLAT MPIGISSÄ!
Mukavilla mielin, mutta kolottavin koivin alkoi uusi viikko. Korjattakoon kuitenkin, että vain yhtä koipea kolotti, TÖ KOKEMUSKOIPEA, grrr…
Joka tapauksessa suuntasimme kera Pirkon, Ollin, ja KAHDEN tutorimme, Annan ja Tarjan, kanssa HADCO:n tukea saavalle koululle nimeltä Kibuuka Memorial. Tämä viikko olisi sitten tarkoitus tehdä työharjoittelu siellä, lähinnä yläasteen puolella.
Ai niin siis Tarja tutorimme oli saapunut viime perjantaina Kampalaan tarkoituksena jatkaa kanssamme siitä mihin Anna jäi. Molemmat opet ovat vuorollaan kanssamme kuukauden ja viimeinen kuukausi onkin sitten pärjäiltävä omin keinoin, no problemos!
No, mutta koululle olimme menossa siis. Siellä meitä odottelikin jo aivan ystävällisyyttä pursuava kaksikko, yläasteen rehtori Domenic Otucet ja ala-asteen rehtorinna Joyce Nansubuga. Tavattoman ihania ihmisiä ovat molemmat!
Alkuseremonioiden, eli vieraskirjaan kirjoittelun jälkeen, lähdimme katsastamaan uutta terveydenhoitajaa, joka oli tänään aloittelemassa työtään. Terveydenhoitaja ja hänen työtilansa, sekä ala-asteen ruokasali ja keittiö ovat nimenomaan niitä kohteita, jotka HADCO on rakennuttanut ja aikaan saanut Kibuukan koululla. Uusi terkkari oli vastavalmistunut nuori neitokainen, hyvin hiljainen ja aran oloinen, mutta kyllä se siitä suttaantuu, kun alkuun pääsee!
~~~~~
On pakko taas poiketa hieman polulta ja palata takaisin aiheeseen nimeltänsä VIERASKIRJA. Käsite vieraskirjahan on ihana ja itseäni harmittaa, kun liian harvoin muistan pyytää ystäviäni siihen kirjoittamaan meillä käydessään, mutta täällä sitä ei unohdeta. On aivan sama millaiseen paikkaan astut sisään, niin ensimmäisenä käteesi lykätään vieraskirja. Ei siinä oikeastaan ole mitään hassua, mutta kun on kirjoittanut kymmeniä kertoja muutaman viikon aikana nimensä, osoitteensa, allekirjoituksensa ja lyhyen kommentin alkaa homma jo hymyilyttää.~
~~~~~
No Kibuukalla loppupäivän otimme osaa tunneille. Minä menin opiskelemaan historiaa ja aiheena oli joku turkkilainen ryöstö homma, Ali Baba… ääääh, en muista HAH! Mutta JiiHaa, pääsin kirjoittamaan taululle pitkät rimpsut ja kertomaan Suomesta ja itsestäni jne. Luokassa oli aika huisi tunnelma, oppilaita n. 50. Siellä hölistiin, viitattiin, toistettiin kovaäänisesti opettajattaren sanoja, mutta ällistyttävintä oli huomata se suuri oppimishalu, joka kaikilla tuntui olevan.
Toki mzungu luokassa vei huomion ja kaikilla olisi ollut hirveästi kysymyksiä esitettävänä. Haluttiin kätellä, koskea, vaihtaa emaileja ja sitä rataa.
Kotiin päästiinkin Domenicin kyydillä ja sitten katsomaan onko Riikalle suunniteltu synttärikakku jo tullut!
JA OLIHAN SE! J
Illallisen jälkeen laitettiin yllätyskemut pystyyn kera Afrikkalaisen kakun ja banaanimunkkien. Ystävyys on ihanaa ja tänään tuntui hyvin ystävälliseltä päivältä, joten YSTÄVÄ = MUKWANO
Aiemmin minulle oli kerrottu, että mukwano tarkoittaa rakkautta, mutta sain tänään tarkennuksen asiaan J. Rakkaus on KWAGALA.
~~~~~
Kokemusjalan tarinaa: se pirulainen alkoi ”kukkimaan” kuin ruusu ja niinpä aloitimme penisilliini kuurin. Jos huomen aamulla homma ennallaan, ei kuin sairaalaan näytille!
20.–22.3.2009 VAARILLA ON SAARI SE SSESE SAARI ON J
Huh hah hei ja olipas mukava mutta hikinen reissu!
Lähdettiin perjantaina lounaan jälkeen noin klo 13 matatulla Mpigistä Masakan kautta Bukakataan. Matkahan meni mukavasti, tosin hieman piti suostutella kuljettajaa ja vänkäriä viemään meidät todella perille Bukakataan, sillä tie oli aika kehnonlaisessa kunnossa Masakasta sinne. Homma kuitenkin klaarattiin Riikan hienon puhumistyön avulla ja perille päästiin!
Bukakatasta meidän oli määrä ottaa lautta Ssese saarten suurimmalle saarelle nimeltään Bugala ja sen satamaan nimeltään Bugoma, iik näitä nimiä! Odotusaikaa lautan lähtöön oli vielä 1,5 tuntia, mutta mzunguja kun ollaan, niin kuljetusmahdollisuuksia tarjottiin muitakin, heh.
Hypättiin isohkoon puiseen kirkkaan siniseen moottoriveneeseen ja niin Victoria järven ylitys alkoi!
Kaislikossa suhisee! Onko se krokotiili Niilin? Hui-jui! Kyllähän niitä järvessä köllöttelee, mutta ei tehty lähempää tuttavuutta… Toisaalta harmi, toisaalta… niin.
Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja niin sitä hypättiin Bugalan saaren kamaralle.! Satama-alueella oli vastassa tuttu näky: pikkukauppoja ja ruokakuppiloita, kioskeja. Vettä pari pulloa mukaan ja boda-bodan kyytiin, sillä matatuja ei ollut saatavilla kuin vasta myöhemmin illasta. KALE. (Kale on Lugandaa ja tarkoittaa yksinkertaisesti OK.)
Ehkä paras boda-boda kyyti ikinä! Kumpuileva maasto, välillä silmiähivelevää kaunista Victoria järvimaisemaa, sitten taas aukean laakeaa peltomaisemaa, kyliä ja hups, kohta sukellettiin taas viidakko maisemiin. Kyllä siinä silmä lepäsi, vaikka pylly puutui! Matkaahan sanottiin olevan
AI NIIN! Matkalla meidän edessä tien yli juoksi ihastuttava apinakin, hyvä etten hihkuessani tippunut kyydistä :D
Määränpää Pearl Garden Beach Hotel avautui silmien eteen lopulta ja WHOAH, aika nasta mesta puitteiden puolesta, SUOSITTELEN J
Huoneet olivat kivat, mutta teltat olivat ylivetoja. Hinta oli noin 4 euroa yö tilavassa kahdenhengen teltassa, patjat, petivaatteet ja pyyhkeet mukaan kuuluen. Ihan mahtavaa! Ja mikä uskomatonta, telttamme siivottiin samoin kuin hotellihuone. Yön jälkeen vaihdettiin petivaatteet, pyyhkeet ja meidän sotkuiset vaatekasatkin oli viikattu siistiin pinoon. Pienellä harjalla ja rikkakihvelillä siivooja ripsutteli meidän varpaissamme kantamat hiekatkin pois! Moista palvelua en ole kyllä aiemmilla telttaretkillä saanut J
Victoria järven vesi huuhtoi valkoista rantahiekkaa, tosin uimaan siellä ei voi mennä kuin omalla vastuulla… bilharziaa nääs… iuh :/ Rantabaarista sai virvokkeita ja pientä ruokaakin. Iltaisin paloi suuri nuotio, vähän kuin olisi viettänyt juhannusta kokon äärellä. Tähtitaivas oli taas kerran niin lumoava että! Kinattiin Otavasta, voiko se näkyä täällä… Joka tapauksessa taivaalla keikkui aivan Otavan näköinen tähtikuvio, tosin väärinpäin Suomen tähtitaivaaseen verraten. Afrikassa kaikki on toisin, hihii.
Biljardipöytäkin löytyi rantahietikolta katoksesta ja pitihän sitä hieman testailla paikallisten opastuksella perjantai-iltana.
Lauantai-aamu häikäisikin jo kuumuudellaan. Aamupalan (kuivaa leipää ja ”albiinomunia”, siis keltuainenkin oli valkoinen, sekä kahvia/teetä) nautittuamme oli pakko testata rannan tuolit ja ihailla maisemia. Innokas ”aktivointi miekkonen” tuli kyselemään millaisista jutuista olisimme kiinnostuneita. Tarjolla oli melontaa, pyöräilyä, veneilyä, kävelyretkiä, aasiratsastusta jne. Meni siis miettimishommeliksi…
Kävely vei lopulta selätysvoiton veneilystä ja iltapäivästä paikallinen oppaamme Thomson johdatteli meidät kalastajakylän, metsän ja Kalangalan kylän läpi huikeille ”Million dollar wiev”-maisemille, joita Victoria järvi ja sen lukuisat saaret meille tarjoili. KIITOS!
Sunnuntai aamuyön pienehkö ukkosmyrsky herätteli minut ani varhain. Vettä tuli ja tuuli viuhui kilvan salamoiden. Pikkuisen, ihan TOSI pikkuisen vaan pelotti, hihi, Sunnuntai on myös kotiinpaluun päivä ja sinne palataan eri reittiä kuin tultiin.
Lautta Entebbeen lähti aamu kahdeksalta ja siihen siis. Turvatarkastuksen läpäistyämme, alkoi kolmen tunnin matka. Entebben satamasta matatu miltei kaappasi sakkimme uumeniinsa ja körötteli hikiseen, kuumaan ja ruuhkaiseen Kampalaan!
Pieni ruokatauko oli paikallaan ja kuinkas ollakaan, 3 viikkoa paikallista ruokaa syöneenä, löysimme itsemme hampurilaisten ääreltä :P Oli maittava kasvishamppari, pakko se on myöntää!
Matatuja kutsutaan myös muuten taxeiksi ja niiden koti on Kampalan vanha ja uusi taxipuisto. Melekosen vinhoja paikkoja molemmat! Kylki kyljessä eri suuntiin matkaansa aloittavia matatuja ja ihmisiä välissä puikkelehtimassa myyden erilaisia yleispäteviä hyödykkeitä/turhakkeita (pumpulipuikoista pattereihin) ja ruokaa sekä virvokkeita.
Taxipuistossa tuntuu myös viesti kulkevan ääntäkin nopeammin. Kun sisään tullessamme ilmoitimme menevämme Mpigiin ja kun pääsimme paikalle, josta Mpigiin lähtevät matatut olivat, tuntuivat jo kaikki tietävän odotella yhdeksää mzungua. Eikä siinä taatusti soiteltu kellekkään!
Kiva oli reissu, mutta kiva oli palata kokemusjalkaakin hoivaamaan kotiin…
19.3.2009 LAREMIAAKO?
Aamulla kokemusjalka oli sininen, punainen ja sellainen hassunoloinen. Asetin sen tarkkailuun, jatkoin kylmä- ja kohohoitoa ja toivoin parasta sen pikaiselle paranemiselle. Lanseerasin maailmalle myös uuden sairauden nimeltään laremia, se on lariamin, malarian ja anemian yhteisvaikutuksesta aikaansaatu tauti. Jos siihen liittyy ripulia, tauti onkin yllättäen nimeltään larremia tai jopa larrremia! HAH!
No, tärkeintä tässä lienee kuitenkin se, että kenelläkään meillä ei moista tautia ole.
Päivän luennon aiheena oli STD (Sexual Transmitted Diseases). Luentoa odotellessa katseltiin ohikulkevia ihmisiä. Nuori nainen ajeli boda-bodalla synnytysosastolle maha pystyssä. Mukana kyydissä oli vanhempi sukulaisnainen, iso kassi ja pesusaavi, joka toimittaa pissa-astian, pyykinpesuastian sekä pian syntyvän vauvan- ja äidinpesuastian tointa. Kovin vaivattomasti he siirtyivät mopon kyydistä osaston hoiviin odottamaan uutta vauvaa maailmaan tulevaksi.
~~~~~
Pian on viikonloppu ja huomenna olemme suunnitelleet pientä matkaa Ssese saarille, jotka sijaitsevat luoteisosassa Victoria järveä. Matkaamme matatulla Masakaan ja sieltä Bukakataan, josta menee lautta saarille. Perillä on mahdollisuus yöpyä teltassa 10000 shillingin hintaan/yö tai hotellissa 30000 shillingin hintaan/yö.
Saaret koostuvat kaiken kaikkiaan 84 erillisestä saaresta, mutta mitään tarkempaa suunnitelmaa siitä mitä siellä puuhailemme, ei ole olemassa. Kerron sitten myöhemmin, mitä tehtiin ja minne mentiin.
Joten
WELABA
eli hei hei J
18.3.2009 KOKEMUSJALAN KOKEMUSRIKAS PÄIVÄ…
Voe helevettiläenen! Suhteellisen mukavan näköinen pahkura on taas kokemusjalassa. Meninkin manailemaan pari päivää sitten… Jalka sai myös lempinimen ”Stunt-jalka”.
Kerron likaiset yksityiskohdat myöhemmin, sillä nyt on aika paneutua Lugandaan ensin.
Waka
Se on koti ja sinne on toisinaan vähän ikävä, toisinaan paljon ja sitten taas ei yhtään J
~~~~~
Tästä pölystä huoneessa, tyynyssä, patjassa, peitossa jne. saa ihan älyttömän nuhan ja tukkoisen olon. Aamulla oli oudonnäköisiä puremia Tuulikilla, ne eivät näyttäneet kyllä minkään sääsken pistolta, luteita? En ala arvailemaan… Oli mitä oli *hmmm*.
Tälle päivälle oli suunniteltu luennot vedestä ja yleisestä hygieniasta. Luennoitsijana oli Mpigin alueen yksi terveystarkastajista Francis Sendikwanawa. Luentojen jälkeen mentiin vielä tutustumaan Mpigin vesilaitokseen, käytiin ex-tempore vierailulla paikallisessa kodissa ja lopuksi vielä käytiin katsomassa lähdettä.
Matkaa taitettiin ambulanssilla ja täällä se on lava-auto, pick up tai joku sellainen. 5 sisällä ja 6 lavalla ja vesisade mukana, heh. Lavamatkustus on hauskaa, pakko myöntää, vaikka näillä köntteikkö teillä selkänikamat huutaa hallelujaa helposti J. Mutta voi mitä maisemia ja kun vielä vettä ropisi tulla, niin tuntui että luonnon väritkin oikein leimahtivat loistoonsa.
Ai mitä tapahtui kokemusjalalle? Jaa-a, se vaan pikkusen kolahti johonkin, ambulanssissa, mutta jälki olikin suurenmoinen. Puolikkaan kananmunan kokoinen patti ja ihan hauska mustelma kyhäelmä ja kylläpä se onkin kipeä. En ymmärrä, miten se taas meni itsensä telomaan. Kokemusjalka, jalka joka kulkee omia polkujaan. Voi itku!
17.3.2009 KIIPEILYA JA APINAN BONGAILUA
Uusi aamu, kolme viikkoa takana, neljättä siis aloitellaan. Aamulla oli jotenkin vetämätöntä sakkia, kaikilla oli enemmän tai vähemmän maha sekaisin. Imodiumia jo kaiveltiin laukuista. Ollaan kyllä oltu kaikki hyvin terveitä koko ajan, joten kiitos siitä! Eikä tämän päiväinenkään ollut muuta kuin pieni varoitus.
Koska rakkaus on universaali asia ja kaunis asia ja maailman tärkein asia, on se myös tämän päivän Lugandamme. Siis, saanen esitellä
KWAGALA
Tämä päivä oli viimeinen päivä Kampiringisassa, joten pitkät boda-boda reissut ovat ohitse, ainakin toistaiseksi. Mutta voi onnenpäivät, se minun ihana ja suloinen kuskini, joka minut ensimmäisenä päivänä kuljetti, oli siellä odottelemassa kuin tilauksesta, joten sainpahan mukavan ja turvallisen kyydin takaisin kotiin J Rumpu jäi nyt vielä ostamatta, mutta ajateltiin jos mentäisiinkin koko porukka boda-bodilla ostoksille joku päivä.
~~~~~
Ihan pakko tähän väliin kirjoittaa tästä hetkestä juuri nyt. Tämä on vaan niin ihana. Samalla kun kirjoittelen tässä ruokailu-/olohuoneessamme, niin talkkarimme Brohan silittelee edessäni kauluspaitojaan ja housujaan, kokkimme Julietilla porisee padoissa iltaruokamme, radio pauhaa uutisia ja reggaeta ja lämmin tuuli pyörii ovesta sisään, aaaah… Olen yksin keskellä tätä ja se tuntuu nyt niin hyvältä, että ihan mahanpohjaa kutittaa! J
~~~~~
No niin ja takaisin Kampiringisaan. Tänään sitten kiivettiin ja kiivettiin. Läheiselle Kampiringisan kukkulalle, korkealle on rakennettu yläaste ja siellä teimme pienen visiitin. Vierailimme kolmessa luokassa ja papupellolla =D Ihana paikka ja näköalat silmiä hiveleviä. Apinoita ei perhana vieköön nähty, vaikka kovasti yritimme tiirailla lähimetsään.
Päivän päätteeksi sain sitten päänsäryn politiikan puhumisesta. Talkkarimme Brohan intoutui kyselemään demokratiasta ja diktatuurista mielipiteitäni, mutta loppu peleissä hän puhui ja minä sanoin vaan ”samaa mieltä, eri mieltä…”
Noh... kiva kun paasin illan paatteeksi viela kuitenkin nettiin ja taa tuntuu toimivan suht rivakasti. Etusivukin aukes jopa kolmannella kerralla :D
16.3.2009 AFRIKAN TÄHTITAIVAAN ALLA
Uusi viikko, maanantai ja lariam-päivä. Lariam, siis malarialääkkeemme, jota koko ryhmä vetelee.
Ei oikein meinannut Pimpula irtaantua unimaailmasta tänä aamuna, sänky veti puoleensa ihan melkein väkisin. Täällä on muuten ollut aivan mahdottoman hyvät sängyt nukkua. Tyynyt nyt ovat olleet kauttalinjan isoja mölökeröitä, mutta sängyt ovat olleet oikein hyviä nukkua.
Nukkumisesta tulee mieleen sana tai toivotus Lugandaksi, joka menee näin:
SULA BULUNGI
ja nokkelimmat jo varmaan hoksasivatkin, että sehän tarkoittaa HYVÄÄ YÖTÄ.
Kampiringisa kutsui minua, Pirkkoa ja Ollia taas tänään. Matkaan vaan boda-bodalla ja matatulla. Perille päästyämme meitä vastaan tuli paikan pomo Paul ja lyhyen jutustelutuokion jälkeen hän opasti meidät läheiselle ala-asteelle nimeltä Mbute, jota myös osa Kampiringisan lapsista käy.
Meille olikin tarjolla aikamoinen jobi! Päästiin nääs valvomaan kokeita. Pirkko oli pienemmässä luokassa valvomassa yksin kuudesluokkalaisia ja minä ja Olli katseltiin isomman joukkion tekemisiä.
Koska luokkahuone oli avoin tila, koepaperit välillä lentelivät tuulen mukana ja kynät tipahtelivat. Siellä kuiskuteltiin ja sipateltiin ja piti ihan silmä tarkkana olla, koska kovia olivat lunttausyrityksissään nämäKIN koululaiset ;)
Koe kesti 2 tuntia ja 15 minuuttia ja kysymykset olivat uskonnon, maantiedon ja oikeastaan ihan yleisen tietämyksen alueelta. Kun tavasin englanninkielistä koepaperia niin tajusin, että enpä olisi moneenkaan osannut vastata kunnolla, en ainakaan kohtaan jossa pyydettiin piirtämään elefantti :D Tyydyin siis vaan jementämään lapsukaisia ja katselemaan pääskyparia, joka välillä pyrähteli kierroksen luokkahuoneessa.
Kotiin tultiin taas koko matka boda-bodalla ja ensimmäisen kerran pystyin katselemaan maisemiakin jo hieman rennommin. Onhan se kieltämättä mahtava tunne kun pyyhältää papyruspeltojen ympäröimällä tiellä. Vihreä kasvillisuus ja punainen maa vilisevät silmissä. Täytyy vaan olla varovainen, ettei liikaa pidä suuta auki tai saattaa saada epämiellyttävän ”lihalounaan” ajamisen tuiskeessa ja sitten on ikävä iltapuhteilla kaivella hyönteisiä hampaistaan :D
Matkalla on myös muutamia rummuntekijöitä ja heidän putiikkejaan, ja huomenna jos onnistuu, niin menen EHKÄ ostamaan rummun. Siinäpä sitten mietitään kuinka se kuljetetaan ehjänä koto Suomehen.
Tänään boda-bodakuljettajallani oli jopa kypärä päässään, sillä yleensä täällä ei moista kapistusta juurikaan näe käytettävän., siis ei ”takapenkkiläisilläkään” tietenkään. Totta puhuen, jos tietäisin, että esim. lapsukaiseni liikkuisi kyseisellä kulkuneuvolla paikasta toiseen, olisin niin sanotusti kakat housussa…
Noh, mutta mitä ihmettä, LÄTS! Pikku pisara tipahti naamaan kesken ajonautinnon ja LÄTS LÄTS, lisää! Kohta satoikin jo kaatamalla, mutta kun ei olla sokerista, niin selvittiin sulamatta.
Kassissa oli toki sadeviitta, mutta kesken vauhdin hurman ei voinut sitä alkaa päälleen asettelemaan, joten se siitä.
Matka (n. 13km) bodalla maksaa 5000 Ugandan shillinkiä. Sen verran paikallisesta rahasta, että noin 2500 shillinkiä on 1 euro.
Illalla pimeän taas tullessa ja kaskasten sirittäessä katselin taivaalle. Tähtitaivas oli lumoavan kirkas, tuntui kuin jokainen tähti olisi halunnut tulla näytille. Ajattelin kaikkia ihania ystäviä ja rakkaita ympäri maailman ja ehkäpä huomasitte kuinka vilkutin teille kaikille. Sula bulungi.
15.3.2009 SAFARI ANTS’ HIGHWAY TO HELL!
Suvisunnuntai ja herätys sateiseen viileään aamuun.
Koko aamuyön satoi kaatamalla, ukkonen jyrisi ja salamat valaisi huoneen. Sadetta piisasi aamun tunneille, mutta heti sen jälkeen kuuma kosteus taas liimasi paidan kiinni selkään.
Sunnuntaina ei kiirehditä, mutta silti olen niin rohkea, että valitsen tämän päivän sanaksi tämän:
KAKATI
Se tarkoittaa NYT, mutta olen huomannut sen olevan myös jonkinlaisen täytesanan. Monet aloittavat sillä myös virkkeen, kun esimerkiksi ohjaavat ja selostavat tilanteita. Että semmoinen sana on kakati.
Tälle sunnuntaille oli ohjelmaan suunniteltu matka läheiselle Mpangan alueelle. Se on iso metsä alue, jossa liikutaan oppaan kanssa ja tarkoituksena on nähdä kaunista luontoa eläimineen. Menimme liian myöhään paikalle, joten meillä oli vain noin 2 tuntia aikaa käyskentelyyn.
Ihan mahtavia puita, ISOJA! Yli 100 vuotta vanhoja viikunapuita ja paljon hämähäkkejä ja perhosia, hehee. Apinoita ja lintuja ei nähty, koska olisi pitänyt tulla aamupäivällä, aika plääh juttu, mutta mahtavaa oli rämmiskellä siellä viidakossa. Safari muurahaiset ja heidän moottoritiensä on kyllä asia, jota en jää kaipaamaan paikasta, JUMANKEKKA! Jäbät vetelevät siellä ylinopeudella ja niiden alle kyllä jää jos alkaa vitkastella. Kyseessä on suhteellisen iso, äkäinen ja punainen muurahaislaji, äääks. Murkut jyräs ja me juostiin!
Alan olla huolissani jo pikkuhiljaa sillä, kokemusjalka alkaa parantua! En tosiaankaan manaile nyt, mutta onpa outo olo, kun voi kävellä ilman että tuntuu pientä kolotusta jossain kohdassa koipea.
Illalla oli nälkäinen sakki odottamassa Juliet kokkiamme ja hänen AH niin ihania ruokiaan. Olipa kiva käydä sitten mahan viereen köllölleen odottamaan uutta viikkoa.
Kiitos ja niiaus J
14.3.2009 TÄMÄN PÄIVÄN JOS VOISI PURKITTAA
Heräsin kello 6, ensimmäisenä tietenkin, heh. Lauantaiaamu nousi viileänä. Pilvet laidunsivat kukkuloiden päällä, kuin karjalauma. Oli ihana tunne, kun iho meni kananlihalle ulkona yöpaidassa kuistilla istuskellessa.
Mietteliäs olo, sillä tavoin mukavasti.
Päivän sana tulee tässä:
SUUBI
ja se on TOIVO. Täällä on kuullut usein sanottavan ”There is HOPE!”
Meille oli suunniteltu tälle päivälle vierailu läheiseen orpokotiin klo 10. Matatulla liikkeelle ja pian jo oltiinkin perillä kauniilla kukkulalle rakennetulla paikalla. Lapsia orpokodissa on 52, mutta koska on lauantai, osa heistä oli koulussa. Koulupäivät lapsilla on täällä pitkiä, klo 8-17 ja sunnuntait on ainoita vapaapäiviä.
Orpokoti oli kaunis ja toivorikas paikka. Siellä asuttiin kolmessa tuvassa: Usko, Toivo ja Rakkaus ja kaikilla tuvilla oli omat äidit J
Asuinhuoneet olivat värikkäitä ja lasten tavarat ja piirustukset toivat ihanaa ilmettä niihin. Tuvista puheen ollen, keikkuipa yhden sängyn päällä Harry Potter reppukin hauskasti J
Orpokoti saa rahoitusta ja tukea toiminnalleen joltain Kanadassa toimivalta seurakunnalta ja siinä paikassa huokui välittäminen ja rakkaus lapsiin!
Orpokodin jälkeen käytiin visiitillä vielä Child Care Primary School:ssa, siis koulussa jossa myös orpokodin lapset käyvät. Paikka oli aivan samaa maata kuin orpokotikin, rakastava ja välittävä. Meille oli valmisteltu ihastuttava laulu- ja tanssiesitys, ihan tuli onnenkyyneleet silmäkulmiin.
Tämän päivän tunteet ja tunnelmat kun saisi purkitettua, lähettäisin teille kaikille maistiaiset! J
~~~~~
Sen verran tuli harjoittelusuunnitelmiin muutoksia, että olemme Pirkon ja Ollin kanssa menossa Child Care koululle ensiviikon torstaiksi ja perjantaiksi Kampiringisan sijaan. Huippu juttu!
13.3.2009 VESI VANHIN VOITEHISTA, KUNHAN SITÄ VAAN SAISI!
Ihan kuin tämä päivä olisi mennyt ohi Afrikan punaisen maan värjäämiä varpaita tuijotellessa… ja niin se taisi mennäkin.
~~~~~
Se saa tikkarin, joka arvaa mitä tämän päivän Luganda sana
MAZZI
tarkoittaa!
Nooo?? Arvauksia?
Sehän on vesi :D Mistä lie moinen sana mieleen tullut, who knows who knows, hehee.
Klo 14 menimme labraan tsekkailemaan, josko siellä olisi ollut mahiksia malariatesteille tänään, mutta nyt olimme myöhässä ja taas jäi hommat väliin.
Täällä tämä työn teko on vähän eri tahtista kuin mihin on tottunut. Kun on omassa työssään Suomessa toisinaan joutunut juoksemaan tissinväli märkänä, täällä ihmiset käppäilee, makoilee ja ottaa rennosti, mutta hmmm… tissinväli on silti märkänä… AHAA! Nythän mä sen hokasin! Kuumuus on lamaavaa!
Ihan oikeasti ja suoraan sanottuna, kyllä täällä töitä tehdään. Jo pelkästään synnytyksiä täällä Mpigin Health Centressä on noin 100 kuukaudessa ja päälle kaikki neuvolahommat ja valistukset. Täällä on meneillään myös projekti äitikuolleisuuden sekä hiv:n äidiltä lapselle siirtymisen ehkäisyksi. Tämän ympärillä töitä riittää, sillä ensinnäkään kaikki äidit eivät edes tule välttämättä sairaanhoidon piiriin, vaan jäävät kyliin synnyttämään. Mutta jalkautuminen kyliin ja siellä tehty ohjaus ja opastustyö kantavat hedelmää, pikku hiljaa.
~~~~~
Tässä on nyt ollut pari tämmöistä häläpätihämmää päivää, tuntuu että kaikkia vähän väsyttää, itkettää ja olo on nuutunut. Lienee asiaankuuluvaa tällaisella reissulla, näin tuumasimme me PISTE
ps. saimme muuten Ollin ja Pirkon kanssa paikalliset nimet Kampiringisassa keskiviikkona.
Pia = Nassanga
Pirkko = Namubiru
Olli = Nsubuga
Kuulumme nyt Mamba-klaaniin ja meillä on paaaaaljon paaaaaaaaljon siskoja ja veljiä J
ps2. ILLALLA ALKOI VEDEN TULO! JIPPIII!
12.3.2009 SIIVOOJAOPISKELIJALLE HARJOITTELUPAIKKA AUKI!
Päivän sana ei liity siivoiluun mitenkään, vaan kuuluu näin:
YE
Helppo sana ja suomennos on KYLLÄ. Y lausutaan kuten J, eli sana on je, mutta usein kuulee sanottavan enemmänkin eee ja samalla nostellaan kulmakarvoja ja vaihdellaan äänensävyä, riippuen millaisessa tunnelmissa sana sanotaan.
Päivä alkoi toiveikkaalla hanan väännöllä, josko vettä tulisi jo. Suihkutta piti kuitenkin töihin lähteä, eikä kukaan oikein herännyt. Pientä kärttyä oli siis ilmassa. Pirkko ja Olli lähtivät Kampiringisaan, mutta minä pidin Health Centre päivän, siis kierto äitiysosastolla ja sitten malaria-luento ja synnytysosastolle hiimailemaan. Tänään oli aika hiljaista joka paikassa ja olo oli itsellänikin hieman vötkelö, joten maleksin ympäriinsä katsellen vähän asioita sieltä ja täältä.
Labrassa katseltiin malarialoisia mikroskoopilla ja toiveessa oli, että olisi omatkin verinäytteet saatu tutkittua, mutta ”not today, come tomorrow about 2 pm”.
Hiki virtasi pitkin selkää ja suihku olisi poikaa… MUUTEN, en ole varmaan kertonut vielä oikein näistä meidän elinoloistamme täällä sen kummemmin, nythän siihen onkin hyvä sauma, veden tuloa odotellessa, hah! Totta puhuakseni, taidan olla aika sopeutuvainen, koska en ole valitellut puutteita täällä, jos sellaisia nyt edes on :P
Voisin aloittaa lohkaisemalla tähän, että siivoojaopiskelijoille olisi täällä aikalailla harjoittelupaikkoja :D Tai sitten meidän käsitykset yleisestä puhtaudesta keittiöissä, vessoissa jne. on aivan eriluokkaa. TOSIN mainittakoon erikseen, että paikallisten rinnalla tuntee toisinaan itsensä aika rähjäiseksi. Heidän kodit saattavat kyllä olla hökkeleitä, savimajoja tai muuten vaan suhteellisen räjähtäneen näköisiä virityksiä, mutta asukkaat itse tepastelevat ulos aivan putipuhtaissa silitetyissä vaatteissa ja ennen kaikkea kengät kiillotettuina! VAU!
Mpigin hostellimme on todella ihastuttava paikka ja se, että ruokailutilan välikatto on homeessa ja reikäinen ei oikeasti pahenna tilannetta. Pienet gekkoliskot juoksentelevat pitkin seiniä, meidän huoneen oveen on joku, mikä eläin sitten liekään, rakentanut pienen ”kerrostalon” toukilleen ja vessanovessa vahtii ampiaisen Afrikan serkku muniaan :D
Elämme siis elämää kuin Disney elokuvassa tai jonkun mielestä ehkä kuin kauhukomediassa, IIIK ampiainen, aaAAARGH mikä TUO on!? jne.
Kylppäristä meni muuten valo rikki noin viikko sitten, kun joku, nimeltä mainitsematon (siis en ainakaan minä, tittidii…) vetäisi katkaisijan narun katosta irti. Ei siis muuta kuin otsalamppu viritys pyykkipojalla kuivaustelineeseen roikkumaan ja valoa antamaan samalla kun toimittelee vessa-asioita. Hämärässä täytyy vaan varoa putoamasta ”vessanpönttöön”, sillä sen virkaa toimittaa reikä lattiassa. Olen vakavasti harkinnut itsekin reikämallin lanseeraamista Suomeen, sillä se on paljon hygieenisempi yleisissä paikoissa ja kehittää somasti reisilihaksia :D
Suihkun hana on varustettu punaisella ja sinisellä hanikalla ja joka kerta avaan vain punaisen, toiveikkaana, heh. Kylmää vettähän sieltä tulee, mutta mitäpä tuosta, kun päivät ovat yleensä lajinsa kuumia, on kylmä suihku poikaa.
Tänä iltana käytiin hakemassa pesuvedet läheisestä tankista ja mikäs siinä, käyhän se niinkin. Oli oikein Helka neiti kylvyssä olo, kun pikku saavissa itseään peseskeli, tra-la-laa!
11.3.2009 NAPAPIIRILTÄ PÄIVÄNTASAAJALLE, KULTTUURIEROJEN KOUKEROITA
Hiostava päivä… ja päivä Kampiringisassa. Matatulla Kampiringisan tienhaaraan n. 10 kilsaa ja siitä boda-bodalla perille n. kolmen kilsan matka. Hyvin meni, uskomatonta mutta totta! :D
Mutta opitaanpas ensin tämän päivän sana ja mennään sitten itse asiaan:
WEBALE NNYO
ja sehän yksinkertaisesti tarkoittaa: kiitos paljon. J
Tänään pureudutaankin sitten vähän hankalampaan asiaan… Kulttuurien välisiin eroihin, siihen mikä on huumoria täällä, saattaa meidän kulttuurissa olla loukkaavaa, röyhkeää tai jopa julmaa ja aivan samoin toki toisinkin päin.
Puhun nyt vain omista kokemuksistani, mutta pakko myöntää, että harvemmin olen saanut tuntea itseni niin nöyryytetyksi kuin täällä muutaman kerran. Vaikka ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia, niin tätä nöyryyttävää huumoria esimerkiksi ihmisten ulkomuodosta, luokkaeroista yms. on vaikea ymmärtää.
Itse olen joutunut pari kertaa suoraan sanottuna pilkan kohteeksi esim. kaupan kassalla ihmisten edessä, tyyliin ”You are so fat, hahahahaa!” Täälläkin on paljon isoja ihmisiä, mutta mzungu on mzungu ja siihen pätee ”eri lait”… tai jotain.
Ei näitä asioita pahalla sanota, kuulemma, vaan oikeastaan he ihailevat tai vitsailevat tai jotain, mutta minun on ollut yksinkertaisesti pakko alkaa valistamaan ihmisiä siitä tavasta, sillä se ON loukkaavaa. Ja ettei meidän kulttuurissa oikeastaan muut kuin lapset lauo moisia asioita päin naamaa, yleensä… Olen saanut muuten jo yhden anteeksipyyntökirjeenkin… ettei nyt IHAN tuulimyllyjä vastaan tässä täysin taistella…
No mutta, se on sellaista…
Eipä sitten muuta, vähän piti itkeä tirauttaa ja eihän tuossa toki kaikki ole, mutta ei sitä nyt viitsi ihan kaikkea alkaa tässä vuodattaa.
ps. veden tulo loppu päivällä, voi kökkö
10.3.2009 SYNTYMÄN ILO
Tämä päivä nousi jotenkin entistä kauniimpana ja punaisempana, ihan totta! Kun maa on punainen ja auringonnousu värjää taivaan punaiseksi, näyttää kaikki niin punaiselta J Kuuma päivähän se tuli sitten tästäkin, kuumempi kuin eilen!
Tämän päivän Luganda opetus seuraavaksi:
OLY OTYA?
Ja sehän tarkoittaa suomennettuna että ”Mitä kuuluu?”
Täällä sitä käytetään kuitenkin ihan yleisenä tervehdyksenä kuten meillä hei, moi tai terve.
Tänä päivänä oli ohjelmistossa tutustuminen Kampiringisaan. Kirjoittelin paikasta hieman enemmän tietoa sivulle ”Mitä minä Ugandassa?”
Paikka vaikuttaa ihan mukavalta paikalta harjoittelulle ja tällä hetkellä siellä oli noin 250 eri-ikäistä lasta, enimmäkseen poikia, mutta tyttöjäkin kyllä. Henkilökuntaa on kaiken kaikkiaan liki 40, muun muassa sosiaalityöntekijöitä, erilaisia opettajia kouluun ja muihin aktiviteetteihin, kuten maatilalle, puu- ja metallitöihin ja myös hoitohenkilökuntaa alueella toimivassa Health Centressä. Paikkaa johtava Paul oli vakaasti sitä mieltä että minä olen WONDERFUL WOMAN ja noooh… en yhtään pane vastaan :P Huomisesta alkaen sitten siellä harjoitellaan! Ainoa asia mikä vähän pelottaa on, että joudumme matkaamaan muutaman kilsan isommalta tieltä Kampiringisaan boda-bodalla… HUI!
Illan kähmässä menimme Tuulikin kanssa synnytysosastolle Mpigissä ja kuinkas ollakaan pääsin katsomaan ja todistamaan syntymän ihmeen! Sotkuista puuhaahan se on, mutta en voinut välttyä onnen kyyneleiltä.
On se aika jänskä katsoa tätä touhua täällä kun suku hoitaa potilaat ihan täysin. Osaston pihalla kokataan pikku tulilla ja pestään pyykkejä, jotka sitten sievästi ”ripustetaan” pensaiden päälle kuivumaan, pikkarit ja huivit sulassa sovussa.
Äitiysosaston edessä on myös toinen hauska ja hellyttävä näky, nimittäin äiti kissa kahden poikasensa kanssa. Kuinka se sopiikaan juuri tähän atmökseen :D
ps. Tänään Pirkko ei ennustanut sadetta kertaakaan! Outoa…
ps2. En ole muuten tarvinnut suihkaustakaan astmalääkettä koko aikana!!
ps3. Tähtitaivaalta yritetään bongata Etelänristiä ja Pirkko on EHKÄ sen nähnyt, etsiskelyt jatkuvat silti.
9.3.2009 ENSIMMÄISET KORTIT LÄHETETTY!
Varjossa +30, ilma seisoo ja niin myös järki.. uuhhh… mutta silti uusi viikko ja uudet kujeet! Ajattelin että voisin alkaa tässä hieman opettamaan Lugandaa teille, silleen vaikka sanan päivässä tai parissa.
Aloitellaan sanalla, jonka kuulemiselta ette voi välttyä:
MZUNGU
Lausutaan oikeastaan muzungu. Se tarkoittaa valkoihoista tai myös eurooppalaista joissakin Suomennoksissa, mutta täällä kaikki valkoihoiset ovat mzunguja. Se on siis ihan hyvä ja mukava sana J
Varsinkin täällä Mpigin pienissä ympyröissä saa kuulla koko ajan ”Hello mzungu, how are you?” huuteluja. LAPSET ovat AIVAN IHANIA, he tulevat juttelemaan, hulluttelevat ja haluavat valokuvaan. Kadulla kävellessä on koko ajan huomion keskipisteenä, koska on taatusti erilainen, mutta pääsääntöisesti kaikki ovat olleet hyvin ystävällisiä ja lämpimiä meitä MZUNGUJA kohtaan.
Tämä päivä harjoittelun suhteen oli sellainen, että lääkärinkierto missattiin, koska Dr. Jubilee lähti leikkaussaliin, kyseessä oli hätäsektio. Päivän luennon aiheena oli ravitsemus. Meillä on nyt ollut kaksi sairaalan ulkopuolista luennoitsijaa ja molemmilla naisilla on ollut aivan mieletön tyyli opettaa. Asiaan pureudutaan aivan perusteista, joten kun puhuttiin ravitsemuksesta, niin käytiin läpi vitskut, protskut, kitskut ja hivarit (miettiköön jokainen tykönään mitä ne sitten onkaan :P )
No mutta, oikeastaan ihan sama mistä luennoidaan, koska mieleen jää kuitenkin eniten se tapa MITEN luennoidaan. Fraasi ”ARE WE TOGETHER” ja sana WHAT? täyttävät miltei virkkeen kuin virkkeen. Tällä tyylillä luennoitsija pitää todella kuulijat hereillä ja otteessaan!
”Let’s talk about proteins Pia, are we together? When you eat it, you become WHAT? You become strong! Are we together?”
ps. aika hyviä proteiininlähteitä ovat muuten heinäsirkat ja valkoiset muurahaiset, joten ensin lähikauppaan ostoksille siellä sitten hopi-hopi ja eikun syömään! NAMI!
Hauskaa =D
Luennon jälkeen suuntasin Ollin ja Pirkon kanssa äitiysneuvola toiminnan pariin. Palpoitiin erikokoisia mahoja, laskettiin raskausviikkoja ja kuunneltiin sydänääniä. Kivaahan se oli.
Päivän päätteeksi tarvottiin postiin, joka oli AUKI!!! WOO-HOO!!!!! Vihdoin sain laitettua kortit postiin, ainakin osan, heh.
ps. sitä sadetta, jota Pirkko ennustaa tulevaksi noin 1-3 kertaa päivässä, ei tullut tänäkään päivänä hehee
8.3.2009 HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ!
Tein periaate päätöksen, että kirjoitan nyt tikulle joka päivä tätä tarinaa ja lisätä lävväytän koko materiaalin sitten kerralla tänne, kunhan vaan koneelle pääsen. Aika hyvä päätös eiks jeah?? Myös muita sivujani päivitän, joten kurkkikaa vähän niihinkin.
Mutta nyt lukija kallis, otapa hyvä asento, raikasta juomaa makusi mukaan ja ehkä vähän hyvää pikku purtavaakin ja rullaa sivu alas alas ihan sinne 2.3. päiväykseen saakka, sillä nyt tulee tekstiä koko viikolta!
~~~~~~~~
Sitten tähän päivään, naistenpäivään!
Aamu alkoi kauniina, sadetta olimme ehkä saaneet yöllä, koska maa oli hieman kostea. Olen yleensä ensimmäisenä hereillä ja niin myös tänä aamuna. Ihanaa aikaa venyttelyille ja mietiskelylle.
Vaikka olenkin sosiaalinen, niin nautin suunnattomasti aamun yksinäisistä hetkistä, kun aurinko nousee, linnut sirkuttavat, naksuttavat tai hölöttävät kukin omalla tavallaan, heh. Talkkari Brohan päästää "meidän" kanat vapaaksi ja niitäkin on hauska katsoa, kun ne alkavat kuopimisen ja ruuan etsinnän.
Pirkko, Tuulikki ja Niina heräilivät seuraavana. Aamun ihanuus houkutteli meidät, ryhmämme "lapselliset naiset", kiipeämään läheiselle kukkulalle. Matka eteni pitkin teitä ja polkuja läpi paikallisten asumusten, jossa lapset ja aikuiset tekivät aamuhommeleitaan, kantoivat vettä, kitkivät kasvimaata ja toki ihmettelivät meitä MZUNGUja. (Muzugu sana on selitetty tarkemmin 9.3. tarinassa J )
Kukkulan päältä avautui aivan mahtavat maisemat! "Banaanipuumetsää", peltotilkkuja, pikku taloja ja lisää kukkuloita. Tunsi itsensä todella pieneksi ihmiseksi suuressa maailmassa. Istuskelimme tovin ihastelemassa näkymää, kunnes sorkkien pieni kopse havahdutti meidät tähän hetkeen ja kappas, olimme lehmien ympäröimiä! Pakko myöntää, että tällaista "siti-sinkkua" moinen lauma vähän jänskätti, mutta eipä hätiä mitiä, sulassa sovussa ME lehmät siinä sitten lampsimme kukin omille tahoillemme. Tähän pienehköön aamukävelyyn saimme uppoamaan reippaat kolme tuntia!!
Olen ristinyt oikean jalkani polvesta alaspäin KOKEMUS JALAKSI, sillä näytän keräävän siihen kaikenlaista ikävää pikku nirhamaa ja rokamaa. Kaikkihan alkoi viime sunnuntaina.. ensin verinaarmut kirkkoreissulla, sitten haavat parin varpaan väliin. Kun nämä olivat miltei parantuneet, hiersin varvasläpökkäillä rakkulan ukko- ja akkavarpaan väliin eilen ja tänään sitten sain taas uudet verinaarmut sääreen, emmäätajjuu!!!
Noh eiköhän näistä selviä, onneksi on tuotu kassikaupalla kaikenlaista lääkintämateriaalia kotoa mukana HAH!
PS. Tekstarit koto Suomesta lämmittää mieltä, kiitos.
7.3.2009 EKA VAPAAPAIVA!
VAU! Huusi Pia ja muut kun aamulla sai nukkua niin pitkään kun huvitti, eli minun kohdallani kello viiteen HAHA!!! Se siitä kiitoksena kun oli edellisen päivän ja yönkin vielä päivän päälle maannut enimmäkseen.
Mutta olipa eri pirteä olo Pia Pimpulalla :)
Pyykinpesua, ruuanlaittoa, käveleskelyä, nautiskelua Afrikan auringosta. Pakkoruskettumista!
Olen nääs pikkuhiljaa paahtunut suhteellisen ruskeaksi vaikka nahassa on suojakertoimet 30–50…
Tämä oli siis sitä vapaapäivän riemua, KIITOS!
<3
6.3.2009 rokulipäivä… MUTTA PIIPAHDUS PÄIVÄNTASAAJALLE PARANSI
Veto poissa, puhti hukassa, energiat nollissa...
emmääjaksa, hirvee ressi..
Näihin tunnelmiin heräilin uuteen aamun.
Mutta kuinkas ollakaan, kun päivän makasin, söin suolaa ja join sokerimehua, NUKUIN, niin illaksi jo pääsin kuin pääsinkin retkelle Päiväntasaajalle :)
Mukava matka, mikäs siinä! Tietysti turistipaikkahan se on, joten pikkupuotia pullollaan, mutta aurinko paistoi ja jotenkin tuntui mielettömältä ajatella että MINÄ SEISON NYT KESKELLÄ PÄIVÄNTASAAJAA!
Ice coffee ja kardemumma muffinssi ihanassa kahvilassa Päiväntasaajalla päivän päätteeksi oli juuri se mitä taisin tarvita, sillä asunnolle saavuttuamme olin jo aika normaalissa kunnossa, eli suhteellisen riehakas HAHAA!!
5.3.2009 AIDS-KLINIKKA PAIVA
Liekö eilinen liehuminen ja riehuminen metsässä ja pitkä päivä vai mikä lie, mutta kovin hankalasti ja voimattomana lähti tämä päivä käyntiin. Aamukiertojen ja luentojen jälkeen menimme kolmisin, minä, Pirkko ja Olli Aids-klinikalle hommiin. Klinikka on todella mukava paikka, välitön työporukka ja ÄLYTTÖMÄSTI asiakkaita vauvasta vanhuksiin. Tosin keski-ikä Ugandassa on alle 50, joten täällä vanhuuskin on hieman erilainen käsite, kuin meillä Suomessa.
Terveystarkastus, lääkärin luo ja sitten lääkkeet luukulta ja samalla paljon asiantuntevaa valistusta. Siellä tajusi jotenkin tämän sairauden todellisen olemassa olon ja paljouden. Monet klinikan henkilökunnasta tekevät vapaaehtoistyötä ja Aids-valistus alkaa pikkuhiljaa purra.
Loppu päivä meni kyllä ihan vetelehtiessä punkan pohjalla... ja seuraavaa päivää odotellessa, jospa se olo jo siitä kohenisi.
4.3.2009 KANSANPARANNUSTA AFRIKKALAISITTAIN!
Vinha päivä oli tämä keskiviikko, huhheijjaa.
Suuntasimme jälleen kerran Tohtori Jubileen kera erinäiselle visiitille, mutta nyt kohteena olikin paikka nimeltä PROMETRA (google, google ;) )
Tarkoituksena oli tutustua paikalliseen kansanparannukseen.
Matkasimme matatulla ja perille saavuttuamme painelimme siltä seisomalta metsään.
Tovin tarvottuamme saavuimme kengät mudassa kauniille paikalle, johon oli laitettu erilaisia "luokkia". Opetussuunnitelma koostui yrttituntemuksesta ja niiden vaikutuksesta, yrttien istutuksesta ja hoidosta, ihmisen anatomiasta ja jonkinlaisesta luutietämyksestä (bone setters), mielenterveyden hoidosta sekä henkiparannuksesta.
Kävimme kaikki luokat järjestyksessä läpi. Opiskelijat koostuivat hyvin eri-ikäisistä kylän miehistä ja naisista, nuoristakin. Luokissa istuttiin taivasalla vilttien päällä ja opetus tuntui olevan hyvin keskustelevaa, innostavaa ja kokemuksiin perustuvaa.
Meistä oltiin avoimen kiinnostuneita ja monet halusivat tietää millä tolalla kansanparannus on Suomessa.
Viimeisenä tutustuimme Spiritual Healing:iin elikkä henkiparannukseen. Jonkinlaista esimakua asiasta jo Suomessakin saaneena odotin sitä mielenkiinnolla. Prometran edustaja varoitteli meitä hieman etukäteen villistä menosta ja kertoi, että alueelle ei saa mennä kengät jalassa.
Ensimmäisenä meitä vastaanottamassa olivat muhkeat rummut ja hymyilevä mies, parantaja :D Miekkonen kertoili hieman heidän touhuistaan ja sitten alkoi laulu ja soitto!
Rummut jylisivät ja rytmit raikui! Saatiin tervehdyksiä erilaisilta hengiltä, jotka puhuivat parantajien kautta. Touhu vaikutti toisinaan hieman teatraaliselta, kuin kesäteatterikatsomossa olisi ollut, mutta näyttäväähän se oli. Liikkeet ja tanssi olivat aika mahtipontisia, kun parantaja toisensa perään meni transsitilaan. Tuli oli elementtinä mukana, sillä valeltiin rintaa ja päätä ja sen päällä käveltiin. Me emme tuleen toki koskeneet, mutta katselimme silmät suurina.
Mahtava päivä upea kokemus, pakko myöntää!!
3.3.2009 TIUKKAA FAKTAA JA VISIITTI PORMESTARIN PAKEILLE
Mpigi Health Centressä on naisten-, miesten- ja lastenosasto, sekä osasto synnyttäville ja leikkaussali. Päivystys on auki 24/7 ja alueella toimii myös perhesuunnitteluklinikka neuvolatoimintoineen. Aids-klinikka on avoinna vastaanottamaan asiakkaita maanantaisin ja torstaisin ja jalkautuu tiistaisin ja perjantaisin sitten lähi kyliin.
Meidän aamut alkavat klo 7 aamupalalla ja jatkuvat klo 8 lääkärinkierrolla kahdessa ryhmässä eri osastoilla, jos lääkäri selviää ajoissa paikalle, sillä klo 9 meillä on yleensä erilaisia luentoja mm. aidsista, tubista, mielenterveydestä jne.
Klo 10 jakaannumme pienissä ryhmissä eri paikkoihin tutustumaan toimintaan ja tekemään itse kaikkea mitä nyt vaan voi tehdä. Vaikka Englanninkieli on yksi Ugandan pääkielistä, niin ns. kouluttamaton väestö sitä vähemmän osaa, vaan he puhuvat Lugandaa. Toisinaan yhteisen kielen puuttuminen tuo hieman hankaluutta, mutta kyllä sitä selviää, jos ei muuten niin hymyilemällä : D
Ensimmäisen viikon myös me "ei hoitajaopiskelijat" olemme täällä Health Centressä, mutta 10.3. tiistaista alkaen siirrymme pariksi viikoksi Kampiringisa nimiseen paikkaan noin 10 kilsan päähän. Kampiringisasta enemmän oitis, kun tiedän siitä jotain, mutta se on lapsille ja nuorille suunnattu paikka.
Päivän päätteeksi kävelimme Dr. Jubileen johdolla vierailulle Mpigin kaupungin pormestarin Joseph Lumu Mazuukun luo. Mikä vallaton persoonallisuus hän olikaan, sellainen ihana parrakas arvokkaasti harmaantunut mies, oikea itse sydämellisyys. Olo tuntui hyvin arvokkaalta häntä kuunnellessa J
Mpigin kaupungissa on kauppaa, puotia, toria, markettia ja kaikenmoista pikku yritelmää rintarinnan. Meidän pian jo varmaan tutuksi tuleva lähikauppamme on D.K. Super Market (Donkey Kong Marketti minun puheessani). Kylille on matkaa ehkä noin puolen kilsan verran, alamäkeä. Takaisin päin tullessa onkin sitten mukavaa henkihieverissä nousta vesiastioiden ja muiden ostosten kanssa kämpille köllöttelemään. KUNTO KASVAA KOHISTEN!
2.3.2009 HEDELMÄLLISTÄ ELÄMÄÄ MPIGISSÄ
Ihan alkuun kerron nyt vähän tästä paikallisesta tavasta liikkua. Aiemmin mainitsinkin jo Boda-bodat ja Matatut ja niitä täällä vilisee!
Matatu on mini-bussi, joka liikkuu ilman aikataulua, mutta suurin piirtein ennalta sovittua reittiä. Mukaan kyytiin mahtuu 12 ja liikkeelle lähdetään, kun paikat ovat täytetty, eli jos ensimmäisten asiakkaiden joukossa astut sisään, kannattaa varautua odottelemaan puolikin tuntia. Kiirehän täällä ei passaa olla, SILLÄ (tähän väliin on pakko mainita, että) NAINENKIN ON SITÄ ARVOKKAAMPI MITÄ HITAAMMIN HÄN KÄVELEE, ja sehän sopii minulle J. Mutta nyt takaisin matatuun. Odotellessa liikkeelle lähtöä, voit helposti shoppailla hedelmiä, vettä, sähkökärpäslätkiä, pähkinöitä, paitoja, kenkiä jne.. jne.. ja ihan suoraan ikkunasta, sillä kauppa se on joka kannattaa ja täällä on yritteliästä porukkaa.
Boda-boda taasen on mopo tai sellainen vähän niin kuin Pappa-tunturi, mutta jos olen aivan oikein ymmärtänyt se voi olla myös pyörä. Mopoja on kyllä enemmän liikenteessä. Kuljettajat / Boda-boda yrittäjät ovat koristelleet kulkuneuvoaan toisinaan viehkeillä nauhoilla, jotka roikkuvat reteesti tangosta. Heti kuskin takana on "matkustamo" eli värikkäällä muovikankaalla päällystetty vaahtomuovityyny. Boda-bodalla ihmiset täällä kuljeskelvat paikasta toiseen, oikeastaan ihan minne vaan ja toisinaan kolme tai neljäkin päällä. Itse en ole kyllä moiseen kyytiin vielä uskaltautunut, sillä mainittakoon, että Boda-bodat ovat yksi suurimpia liikenneonnettomuuksien aiheuttajia ja sen kyllä huomaa. Tuntuu, että kuljettajilla ei ole olemassa liikennesääntöjä, kun puikkelehtivat kaiken muun liikenteen seassa ja sitä liikennettä piisaa! Mutta pakko myöntää tähän perään, että himputin käteviltä vempaimilta ne epelit vaikuttaa J
No niin sitä on nyt asetuttu tänne Mpigin kylään tai kaupunkiin oikeastaan, mutta kun tämä niin kylältä tuntuu niin sitä tulee usein vain kyliteltyä :)
Tavattoman ihastuttava paikka on tämä, en voi kyllä muuta todeta! Vahan kuin oltaisiin mökkilomalla! Asutaan siis sairaalan alueella pienessä talossa, neljän hengen huoneissa ja meillä on taloudenhoitaja Juliet, joka kokkailee ihanaa perusevästä (peruna, riisi, pasta, soosit ja lisäksi Afrikkalaisia herkkuja kuten matookea, kassavaa, taivaallista maapähkinäkastiketta, makeaa pottua, BANAANIMUNKKEJA jne..) Ainakin ruoka on parempaa kuin edeltävässä paikassa =D Meillä on myös talkkari Brohan ja oma piha avokado- sekä banaanipuineen ja MÄ VIIHDYN, kuten kyllä kaikki muutkin!
Dr. Jubilee on täällä sellainen luottohahmo meille, tämä ihana miekkonen näkee tavattomasti vaivaa meidän eteen järkätessään meille luentoja ja vierailuja ja hän on aidon kiinnostunut meistä ja siitä että saamme harjoittelusta irti sitä mitä pitää! Pohti oikein otsa rutussa mitä meille yhteisöpedagogeille voisi tarjota. Myös Sr. Fausta, joka toimii Mpigi Health Centren ylihoitajana, järjestelee paljon asioita meidän hyväksemme.
Dr. Jubileen johdolla me olemme menossa tutustumaan moniin isoihin herroihin ja rouviin täällä Mpigissa. Tuntuu että olemme todella arvovaltaisia vieraita ja sehän on mukava juttu!
Tänään aloitimme Mpigin vierailut alueen terveysjohtajan luota, etenimme hänen johtajansa luo ja lopulta menimme vielä ministeritason vierailulle. Toisinaan on hassua vaan kun täällä tämä välittömyys näkyy kaikkialla, esim. samalla kun korkea-arvoinen rouva tai herra keskustelee kanssamme päivän polttavista asioista saattaa hän kaivella nenäänsä, hihii. Toinen ryhmämme tulkitsema paikallinen tapa on kuljeskella/istuskella käsi housussa/hameessa kuten Al Bundy konsanaan Pulmusissa! =D
Illat pimenevät n. klo 19 ja sitten alkaa malariasääskien ruokailu-aika! Aurinko nousee samoin n. klo 7 aamulla. Tähän on kyllä hankala ollut totuttautua, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Sadetta on tullut lähinnä öiseen aikaan... ja silloin on kiva maata sängyssä ropinaa kuunnellen..
Mutta jos erehdyit luulemaan, että elelemme täällä rauhassa ja hiljaisuudessa niin ehei! Heinäsirkat sirittävät muuten aika pirskatin kovaa, kukot alkavat kiekumaan heti neljän jälkeen, Islamin uskoisten aamumessut alkaa kukonlaulannan jälkeen ja musiikkikin tuntuu pauhaavan aika aamutunneille kylillä. Mutta mitäpä pienistä, ihanaa täällä on!
25.2.-1.3 2009 RANTAUTUMINEN JA KADOTETUT TEKSTIT!
Tähän ajanjaksoon mahtui orientoitumista Ugandaan, Kampalan aikaa. Ne "onnelliset" jotka seurasivat webbisivuillani olevaa päiväkirjaa, lukivat tekstini silloin, mutta kun tämä tietotekniikka on mitä on, eikä sitä pieni ihminen aina ymmärrä, niin ne alkuperäiset tekstit ovat kadonneet avaruustuulien mukana menneisyyteen. Mutta ei se mitään CARPE DIEM! :D
Orientoitumisviikko oli pirskatin tiivis ohjelmainen, siihen mahtui ihan simona vierailuja ministeriöön, museoon, kouluille ja sitä rataa. Eniten käytetty tervetuliaisfraasi oli YOU ARE MOST WELCOME! Hehee. Ja vierailupaikasta riippumatta vieraskirjat tuli täytettyä viimeistä henkilöä myöten, ai hurjaa... Miten sitä aina keksikin niihin kirjoihin jonkun omaperäisen tervehdystekstin... (ai keksi vai...)
Ensimmäisen sunnuntain kohokohta oli Namiremben ISO kirkko, jossa Jumalanpalveluksia "ajettiin" liukuhihnalla englanniksi ja lugandaksi, MUTTA mikä parasta siellä oli karaokevehkeet ja sanat hienosti oli telkkarista luettavissa, MAHTAVAA!
En ollut ainoa yksilö joka siellä kiekui naama punaisena, huh huh. Olipa jyhkeetä!
Im on a train and already in Mikkeli, the town where I do my studies, WOOHOO!!
Last night was a good night, I SLEPT!!! I have had a lot of problems with this malaria medication, they literally steel my dreams away...
I have hugged my son Nikolas many many MANY times, Muusa "The Cat" was purring, spinning, running...
I love my family and I know that they get along nicely without a mother aroud for a short time like 3 months ;)
My father took me to the train and I talked with my mother on a phone little time ago... my aunts, cousins, uncles, all relatives and friends around the world are calling, sendind text messages..
I FEEL LOVE and I AM LOVED!
Excited
Luminous
Thrilled
Giggly :P
An adventuress
That is ME!!
Lines are now closing in Finland, to be reopened in UGANDA!
20.2.2009 Ok, yeah... so... hmmm...
Few lines in English also :)
I am Pia Järvinen, a mature student from
Right now Im studying in Míkkeli University Of Applied Sciences in Campus of culture and Youth Work. When I "grow old" ( Im only 39 now :P ) I will be a Community Educator, but Im also a nurse.
Why
Why not ? :P
Because I "have to do" my practical training, I decided that now I have my chance to do it in abroad. Africa is something where I have always wanted to go and In Finnish University of Applied Scieces "system" has a programme called HADCO (Health Africa Development Cooperation Organisation), so that was it! My choice! :)
What do I do in
First of all I will be there about 3 months (24.2.-22.5.) and it is time for my practical training.
First week is an orientation week in
Next 4 weeks we are in a small village called Mpigi, it is about 30-
The rest of the time... lets see, I will tell later, BUT there is a lot of opportunities to have a great training e.g. Caring Hands www.caringhandsuganda.org (this is something I would love to be with) then of course prisons for young people, orphanages for HIV-positive children..
21.2.2009 Aamun kuiskaus... shhh...
Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, kyllä sen ymmärrät..
Kovin paljon on myös itsestäs kiinni, miten tämänkin kuvan värität..
(se on STELLA yhtyettä tämä ja laulu Aamun Kuiskaus...)
Tähän aamun heräilin klo 6.. nukuin ihan mukavasti joskin vähän. Koulutehtävät hieman pyörii mielessä, kun niitä on nyt tässä väkerretty. Kyllä tämä tästä!
Mietiskelin tässä sitäkin, että miten ihanasti olen saanut tukea kaikilta ystäviltä ja sukulaisilta ja.. KAIKILTA! Monet onnenitkut on itketty, kun on huomattu, että niin ne asiat vaan aina suttaantuu!! Se on sitä secretiä parhaimmillaan! :D
Nyt kouluhommien kimppuun!
Ensin verkkoviestintä lopullisesti purkkiin ja sitten johtamistehtävä!
JOO!
20.2.2009 JA PUNTIT TUTISEE!!!
Mitä ihmettä, eikö minun valtuuttamani kotitonttu olekaan päivittänyt tätä sivustoa!? No johan on markkinat!!! Hehe...
Joo, noh pannaas nyt tuulemaan!
Muille sivuille tuonne jo kirjoittelinkin jonkin verran täydennystä, nyt sitten enemmän tunnelmistani.
Jäin todellakin sitten opintovapaalle 1.2. alkaen ja vuoden loppuun aattelin olla, WOOHOO ja että on ollut KIIRE!!
Kouluhommia häthättää tehty jne..
Rokotukset on otettu ja niistä on pyörtymättä selvitty, ohhoh!
Malarialääkkeen (Lariam) aloitin 9.2. ja oikeestaan ei tässä mittään muita suuremmanluokan sivuoirehia ole ollut, kuin tää unettomuus... Viime yönä heräsin klo 3 ja väkisin makoilin sängyssä klo 5 saakka kunnes luovutin suosiolla. Tunnin päiväunoset on kyllä nyt napattu.
Neljän päivän päästä ois sitten lähtö, IHANAA!
ps. mulla on muuten ISO punainen matkalukku ;) ja toki rinkka myös KIITOS ANNI JA ULF!! <3
kehitysyhteistyön puitteissa saa ottaa 2x23kg + käsimatkatavarat ;)
15.10.2008 keskiviikko ja saigonilla
No, nythän kävi niin että.
Selkä on pipi ja viikko pittää sen kanssa rauhotella ja katsotaan mitä tuleman pitää. Kävin työterveyslääkärillä tänään ja aattelin mielessäni, että käväsempäs samalla terkkarin juttusilla, josko hän pistäisi mulle sen tetanuksen näin alkajaisiksi niin saisi tän rokotusrumban alkuun, mutta kuinka ollakkaan!! Minä, rokotuskammoinen hoitaja, UNOHDIN sen.. =D
Joopas joopas...
Onhan päivä vielä huomennakin...
ja ylihuomenna...
Nyt kävelylle, ei oikein kärsi istuu, maata eikä seistä!
Luin hieman kotiin palattuani nettiä ja kas kummaa miten kiva juttu osui silmiini www.fida.info sivuilla:
Suomalaisnaisen perustama hyväntekeväisyysjärjestö saa Ugandan valtion vienninedistämispalkinnon
– Paperihelmet palauttavat itseluottamuksen ja antavat toimeentulon hiv-positiivisille naisille
HIENOA!
13.10.2008 maanantai... *sigh*
Saanko sanoa että olen vitun väsynyt? Saanko?
Tuntuu että minulla ei ole elämää, vapaa-aikaa... kolmivuorotyö, yksinhuoltajuus ja uuden ammatin opiskelu... Voi tuota pyhää kolminaisuutta!
JOO JOO! Tottakai tiesin mihin ryhdyn, mutta ei se pois sulje sitä tosiasiaa, etteikö saisi väsyä! Eikä tässä nyt ole siitä varsinaisesti kyse, sillä olisin varmaan entistä vittuuntuneempi, väsyneenpi ja burn-out:ssa jos en olisi nyt tässä missä olen.
Nyt vaan on niin, että olen väsynyt ja aika ei riitä siihen mihin sen pitäisi...
Päässäni teen itselleni rokotusohjelmaa, lasken opintopisteitä, teen ruokaa, mietin milloin oli minkäkin tehtävän palautus ja missä välissä sen teen ja luuttuan lattiat ja menen iltavuoroon. Kuinka haen apurahoja, missä vaiheessa olisi järkevintä laittaa hakemus koulutusrahastolle opintovapaan "palkasta". Pyykkikone päälle ja sitten olisikin Kelan asiat, lainojen suoraveloitukset ja yövuoro! Opinnäytetyö... Terve Afrikka-verkosto. Harjoittelusopimus, opintosuunnitelma... Lal-laa...
KAIKKI!
RELAA VÄHÄN PIA!
CARPE DIEM ja lopussa KIITOS seisoo, PERKELE!
10.10.2008 Tiinan synttärit ja perjantai :)
Mikkelistä kotiuduttu ja kolmen illan putki alkaa... töissä..
Mikkelistä tuliaisina iso pino reseptejä ja kaikenlaista muuta tietoa, mutta NYT pitemmittä puheitta hyppään satulaan ja pyyhällän töihin..
...to be continued...
6.10.2008 maanantain kirkkaus, sateisuus, kirkkaus, sateisuus...
uuhhh.... pitkät on päivät takana, voi jösses... Tajusin lauantaina nukkumaan mennessäni, että olin ollut 37 tuntia valveilla ja ei ollut uni sen jälkeen kovinkaan levollista, mutta tästä se taas palautuu.
Hereilläolo tunteihin mahtu kyllä vaikka mitä mukaan!! Didgeridoo kurssia ja kiertoilmahengitystä kera Natalian ja Tainan, VAU! Ihan mahtava soitin on se kerrassaan. Tehtiin kaikki omat harjoitussoittimet ja jamiteltiin oikein jylhillä äitimaan sekä hienoilla avaruudellisilla soundeilla!
Kouluun Mikkeliin taas huomenna muutamaksi päiväksi hyvillä mielin, kun äikän tehtäväkin tuli palautettua ajoissa tänään, äsken, kun viimenen palautuspäiväkin oli tänään! Jätänkö minä muka viime tippaan? :p
Huomenna ois hops keskustelu Sarin kanssa, keskiviikkona terkkarin kanssa tapaaminen rokotuksiin ja malarialääkkeisiin liittyen... apua... rokottaminen on kamalaa ja pyörryttävää.... grrr...
Nyt pesukoneesta vaatteet kuivumaan, kuivat pakataan kassiin ja mennään nukkumaan sassiin. Juna starttaa aamulla klo 8:20!
Syksyn ruska on tänä vuonna niin kaunis!
3.10.2008 aikainen perjantai aamu
Taas 1 yövuoro takana... ihan saakelinmoinen selkäkipu alko taas jostain, mistä lie. Fysioterapeutti kyllä avasi multa SI-nikamien lukot, mutta oisko pientä stressinpoikasta ilmassa, kun noin alko oireilemaan, tiiä häntä. Mutta katsellaan, päivä kerrallaan CARPE DIEM!
En saanut laitettua koulutusrahaston juttuja vielä eteen päin, kun olisin halunnut tehdä sen verkossa ja se vaatii tunnistautumisen pankkitunnuksilla ja käytän sampoa ja kas kummaa... sampo ei pelittänytkään HAH!
Mistäköhän sais halvat lennot Ugandaan...?
1.10.2008 keskiviikko
Yövuorossa tässä olen ja täyttelin juuri KOULUTUSRAHASTOn hakemusta ja mietin miten kaikki asiat aina vaan kuitenkin järjestyy parhaiten päin...
Uskomatonta on ajatella, että vuonna 2007 olleet KRIISIT ja elämän suunnanhaut ovat taakse jäänyttä, mutta hyvin paljon minua kasvattanutta, elämää.
Silloin mietin nykyistä työtäni, hankalaa sairasteluani ja miten niistä kaikista selvitään. Nyt olen aikuisopiskelija ja jäämässä helmikuun alusta KOKO ensi vuodeksi opintovapaalle!! Ja lähdössä vielä työharjoitteluun UGANDAAN!!
VOE ELÄMÄN KEVÄT!
Kävin tänään sokoksella 3+1 päivää hulinassa pyörimässä ja olipas siellä kauniin punaisia ISOJA matkalaukkuja tarjouksessa... täytyy varmaan vihjata asiasta joulupukille :) ja sen uuden kameran tartteisin kanssa... voih ja auh, no katsellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti