Tänään oli taas tunnerikas päivä, tunnerikkaan viikonlopun jälkeen tässä tunnerikkaassa kuukaudessa. Viiden hengen perheen kolme lasta papyrussuon liepeiltä vietiin hiv-testeihin. Äiti on positiivinen, mutta kuten normaaliin tapaan kuuluu, lapset eivät sitä edes tiedä ja tiedon pelko on niin kova, ettei voi kuvitella että lapset testattaisiin.
Perheen äiti hankkii elannon pienellä bisneksellään. Laudoista kyhätty hökkeli törröttää keskellä samanlaisten kauppahökkeleiden merta. Myyntiartikkelina oli 5 tomaattia, aurinkoa ottava ananas ja ähän banaaninlehtiä. Kilpailu on kovaa ja toisinaan päivän palkka on nolla tai jopa pakkasen puolella.
Perhe kuuluu yksiin köyhimpiin mitä tiedän. Tosin onhan heillä koti... mutamaja, sänkynä likainen läjä kankaita lattialla, romahtanut seinä, lentävä vessa, pesupaikkana saavi pihalla. Mutta aina heidät tapaa hymyilevinä ja iloisina!!
Ok, mutta tänään oli eräänlainen koettelemus, testit...
tulos kaikille kolmelle negatiivinen ja äidin onnenkyyneleet ja rukoukset tulivat suoraan syvältä sydämestä.
Kuinka pitää status negatiivisena, on haaste täällä, mutta tästä on hyvä jatkaa.
~~~~~~~
Viikonloppu oli hassu. Elokuvissa Fame nostatti tunteita teinivuosilta, Margit Carpelanin tanssistudion jazzbaletti, laulutunnit, se palo mikä rinnassa sykki kun katsottiin kyseistä sarjaa telkkarista, vielä kun näkisin Flashdancen :D
Myös misseyden humussa on pyöritty, sillä lauantaina valittiin Miss ja Mister Uganda 2009 ja pitihän sinne mennä! Syy oli oikeastaan vain ja ainoastaan se, että Caring Handsin MAHTAVAN UPEAT korut killuivat tyttöjen hiuksissa, kaulassa, ranteissa jopa iltapuvuissa. HYVÄ ME!
Perinteiset tanssit ja rumpurytmit tarjosivat mielettömän shown, Ugandan iskelmäpimut taas latisti tunnelman huonolla laulullaan sekä perseenvatkuutanssillaan, jota Suomessa nähdään pornobaareissa, no mutta, mitteepä tuosta. On vaan niin hassua, kun täällä ollaan häveliäitä pukeutumisen suhteen ja muutenkin, mutta sitten ryönätään kunnon lapdancea missituomareitten edessä HAHA! Miehet huom, sinne sitten ensi vuonna! :D
Katkelmia missien vastauksista kuinka he parantaisivat maailmaa: "Kenenkään ei tarvitsisi maksaa veroja, jos olisin pressa", "Jos minulla olisi taikasauva ja yksi toivomus haluaisin puhua eläintenkieltä", "Haluan kaikille ihmisille hyvän sydämen".
~~~~
Menneen kuukauden tapahtumia Pian silmien kautta nähtymä, korvin kuultuna:
Sotatila lähellä: Kuninkaan ja Presidentin yhteenotolla julmat seuraukset. Siviilejä ammuttu, taloja poltettu, pelko leijui Kampalan yllä...
LOMA! Pia ja Nuren. Lake Bunyonyi, Kabale, Lake Mburon luonnonsuojelualue ja Mihingo Lodge eli paratiisi maan päällä sekä Mbarara.
4 päivää venähti viikoksi, Kampalan mellakoinnin takia ja Nurenin sairastumisen vuoksi... hirveä malaria. 3 päivää Hospital Mayanjassa... ensimmäisenä yönä luulin että mies oikeasti kuolee minun käsiin...
Opettavainen ja kaunis reissu kaikenkaikkiaan <3
Kuluneisiin viikkoihin mahtui myös tutustuminen Nurenin suureen perheeseen. Kättelin, tervehdin ja halasin valehtelematta liki kahtasataa ihmistä päivän aikana, söin ihanaa ruokaa mahan pullolleen ja pelleilin lasten kanssa. Aikamoista hei hulinaa Jinjassa!
Mitäs sitten...
Kaupungilla pörrätty, bodalla ajeltu. HADCOn uudet, viehättävät ja muhevat opiskelijat saapuivat. Heidän kanssaan olen hieman tapaillut, mukava kolmetoista lukuinen sakki! Mpigin kaupunkiin saatoin heidät viime sunnuntaina, olipa ihana nähdä vanhoja tuttuja Health Centerissä!!! <3
Kokemusjalka on kunnossa, arvella vaan ja voi sitä ONNEN PÄIVÄÄÄÄÄ kun pääsin uimaan! Vihdoin, IHANAA!
Kampalaa yöllä on ihasteltu, kuutamo täällä on mieletön, tähtitaivas ihan kallellaan. Tanssia, rytmejä, onnen huumaa. Elämää. AFRICA!
