Tänään satoi ja ukkosti, mutta paistoi toki aurinkokin.
Minulla kun on taipumuksena bongata sydämiä ympäriltäni, niin tämä yllä oleva märkä puunlehti odotteli minua tämän hetkisen asuinpaikkani takapihan rappusilla, kun Ullan kanssa lähdimme taas viemään vaatelahjoituksia.
Takana on kaksi aikamoisen väsyttävää helmienostopäivää. Naiset puhua pulpattavat ja valuvat hiljalleen paikalle kassit, muovipussit, reput pullollaan kätösiensä tuotoksia. Helmet tarkastetaan ja sitä kautta ostetaan sisään ja raha vaihtaa omistajaa. Tässä muutama terhakka helmentarkastaja työnsä ääressä :D
Ennen pimeän tuloa käveltiin kukkulalla, ihasteltiin maisemia ja hiljalleen mailleen painuvaa aurinkoa ja katseltiin kun koululaiset lopettelivat päiväänsä. Pitkät ovat päivät lapsillakin...
Hello Mzungu huutojen ja lapsilauman saattelemana palasimme kotikonnuille. You never walk alone in Africa!
Päiväisestä sateesta ei ollut enää jäljellä merkkiäkään.
Voi Pia, tuo kuulostaa vielä niin tutulta.. Määki haluan sinne! Liian kauan menee et valmistun, mut pakko varmaan siihen asti täällä kärvistellä. Uudeks vuodeks tuun kyllä sinne Kenian kautta, oon jo Anthonylleki ilmottanu:D
VastaaPoistaJuu, Afrikan lumo kun iskee niin ei sille voi mittään! :)
VastaaPoistaOnpa ihana kuulla että pääset takaisin sinäkin, mahtavaa! Soittelin itsekin Anthonylle pari päivää sitten, ihan vaan ilmoittaakseni että olen maisemissa, kun ei sitä tiiä jos tuonne Keniankin puoleen painelen joku hetki :D
Voi hyvin Elina ja VALMISTU PIAN!!!!!!