Ne ovat pienen pieniä, yksittäisenä miltei huomaamattomia ja liki läpinäkyviä muurahaisia, harmittomia kyllä, mutta ikäviä peijakkaita ja niitä on kaikkialla! Ihan kaikkialla! Ja jostain syystä niillä on veto kosteisiin paikkoihin makeiden paikkojen lisäksi. Siispä voit löytää niitä hammasharjastasi, vesilasistasi, keksipurkistasi, sängystäsi... ihan miltei mistä vaan. Tänään minulla on ollut tunne, että olen niiden peittämä! Grrrr..
Tänään oli jälleen matkailua tiedossa, slummeihin, kotikäyntien ja vaatelahjoituksen merkeissä. Kahdessa paikassa käytiin, mutta mikähän se toisen paikan nimi olikaan... Kirinya tai Kireka... mutta joka tapauksessa parilla matatulla sinne piti mennä.
Matkalla matatussa sattui ratsia. Hyvin tiukkailmeinen naispoliisi pysäytti pikkubussin ja alkoi penäämään ajokorttia. Onneksemme meidän matatukuljettajallamme ei ollut "muropaketista leikattu" vaan ihan oikea ajokortti. Poliisi määräsi meidät kaikki myös turvavöihin. Niin... juu ja turvavyöt oli rullattu mikä mihinkin rakoon penkkien väleihin sekä ne olivat niin lyhyitä, että yksi henkilö taisi oikeasti voida sen ympärilleen laittaa. Matatussa, jossa on yleensä aina muutama kyydittävä liikaa ja jonka ruosteensyömän pohjan läpi näät maan vilisevän jalkojesi alla, herää kysymys: "mikä virka on oikeasti turvavöillä?" Siellä ollaan kuitenkin aika omalla vastuulla, hehee... No mutta LAW AND ORDER ja toteltiin kaikki, mutta kuten arvata saatattte kun ovi lyötiin lukkoon, tilanne palautui ennalleen... eli mikäköhän oli tämänkin tarkoitus?
Tällaista tapahtuu paljon, likennettä yritetään rauhoittaa ja tehdä turvallisemmaksi, mutta, (sanon nyt rumasti), jossain se homma kusee ja kunnolla!
Toinenkin visiitti tehtiin, Namuwongoon :) Se tehtiin kyllä ihan taksilla suhaillen, tosin ei se nyt kovin suhailua ollut, kun välillä sai ISTUA HILLOSSA! (Vapaa suomennos lausahduksesa sitting in a jam, eli juuttua peevelinmoiseen ruuhkaan) :D
Jokaiseen päivään on ihana herätä, täällä on toinen koti, vaikka sydän kaipaa ja ikävöikin Suomen rakkaita <3
