My name is Järvinen, Pia Järvinen.

HiiHoo ja hunajaa purkki!

Sain eilen hienon ID-kortin Caring Handsiltä ja arvatkaapas mikä mun numero on!!??
TIETYSTI double 0 seven, 007 :D Kivaa!
Harmi vaan kun just nyt en saa sitä liitettyä kuvana tähän, kun se on mun koneella pdf-tiedostona ja en tiedä yhtään miten sen sais muutettua sellaiseen muotoon, että se ois liitettävissä tähän... mutta sitä ootellessa muuta.

Täällä alkoi maanantaina TOT (training of trainers) konferenssi, joka on USaidin ja Caring Handsin yhteisprojekti, jossa koulutetaan meidän naisia yhteisölliseen työhön tukemaan perheitä joissa on orpoja ja muutenkin herkillä olevia lapsia. Pitkiä päiviä ja sitä rataa, toivottavasti vuoden kestävä projekti kantaa hedelmää.



Family Happonen, eli madam Caring Hands perheineen saapui Suomen visiitiltään tiistai-iltana ja sitten syötiin oltermannia ja ruispaloja ja suklaata ja kaikkee ihanaa ja namia.

Tiistai-iltana myös kokemusjalka alkoi hieman näyttämään varoitusmerkkejä punastellessaan... iiiks... meinas ihan pieni debis iskeä. Sunnuntaina loppu antibiootit niin tuntu että taasko se alkaa vihoitelemaan... No nukkumaan ja aamulla tuttuun ja turvalliseen The Surgeryyn Dr. Stockleyn pakeille.

Ja aamun koitteessahan niin tein. TUOMIO: Kokemusjalassa ei ole mikään vikana, ainoastaan se on hieman päässyt sorbact hoidolla kuivahtamaan ja nyt aloitimme hunajahoidot, nami :)
AI NIIN!!!! Tähän väliin on ihan pakko kertoa yhdestä upeasta Ugandalaisesta tuotteesta, hunajasta, joka on nimeltään "Not tonight HONEY" =D
Mietittiin että vastapainoksi kaupanhyllyille voisi viereen lanseerata "Yes tonight HONEY" hunajan, heh.

Tänään menimme vielä työpäivän päätteeksi Ullan kanssa ompelijattaren luo tähän lähelle visiteeraamaan, kun olimme jättäneet muutamat jutut korjattavaksi ja parit kankaat hameiksi ommeltaviksi. Hikisen sovittelurumban tulos: Ullalle kaunis printtihame ja minulle kaksi hamosta, paita ja mekkonen ja no joo myönnetään, että pari työtä jäi vielä sinne korjattavaksi... Pitäähän sitä nyt olla hametta ja paitaa hyvänen aika!

Nyt taas kello hujeltaa kymmenessä ja aamulla aikanen herätys, joten öitä muruset puruset!

Postitusta, pöllönä puuhastelua, poshon keittoa, palkanmaksua ja pedimania!

Hmmm... mitäs tässä nyt on päiviä vierähtänyt... to-pe-la.. niinpä kaiten juu. Siis Suomessa juhlitaan keskikesän kauneita aikaa Juhannusta ja jos olen oikein kuulostellut niin suhteellisen kylmissä ja märissäkin oloissa, voi itkut.
Täällä päiväntasaajalla onkin hankalampi keskikesää miettiä, mutta on Juhannus ja iki-ihana Savonranta useasti mielessä ollut... kaiholla saunanlauteille könyämistä ja uimaan juoksemista oon aatellu :)

Töiden merkeissähän tässä päivät ovat hujahtaneet, mutta niitähän tänne on tultu tekemään joten mikäs siinä.
Ke-pe ovat Caring Handsilla myös siitä erilaisia päiviä, että kaiken tilausten tekemisen ja muun mukavan lisäksi silloin onohjelmassa koulua, Aikuisten lukuohjelma. Kolmessa tasossa opetetaan englantia, matikkaa, sosiallisia aineita. Puhutaan ihmisoikeuksista ja käydään läpi ensiapuohjeita jne.
Minultakin taisi jäädä yksi opetus kesken edellisen blogini (päiväkirjani) aikaan, nimittäin lukusanat lugandaksi, joten tässäpä ne nyt ykkösestä kymmeneen:

YKSI = EMU
KAKSI = BILI
KOLME = SATU
NELJÄ = NNYA
VIISI = TAANO
KUUSI = MUKAAGA
SEITSEMÄN = MUSAAMWU
KAHDEKSAN = MUNAANA
YHDEKSÄN = MWENDA
KYMMENEN = KUMI

Kielestä muuten lisää seuraavaa. Huomionarvoista on se, että monissa heimokielissä täällä on tosi vähän konsonantteja käytössä ja lugandassakin on sellainen juttu että kirjaimia L ja R käytetään ihan miten sattuu, tai siltä se tuntuu. Siitä koituu joskus ihan hauskojakin tilanteita, mietitäänpäs esim. sanaa vaalit... sehän voi olla lugandaa puhuvalle sekä election että erection... =D

Ok, no mitäs muuta! Perjantai oli hassu päivä. Postitettiin helmilasti Suomeen ja samalla tehtiin tutustumiskierros Kampalan keskustaan, lähinnä paikkoihin, joita tulen tarvitsemaan (posti, gsp-office, immigrant-office...) ja toki Ullan piti päästä ostoksille, kun paluu Suomeen lähenee ja tuliaiset oli vielä hankkimatta.
Friday marketilta lähtikin sitten mukaan pussia, kassia, nyssäkkää, kaislahame, rumpuja ja kaikenmaailman kippoa ja kulhoa = puoli Ugandaa! Sitä piti ottaa sitten privaatti taxi alle kotiin mennessä, kun matatuun ois ollut änkääminen.


Siinähän se loppu perjantai vierähti sitten auringon pussaamaa nenänpäätä aloe vera geelillä voidellessa <3

Lauantai on työpäivänä puolikas ja ei siis edes pakollinen ollenkaan minulle, mutta kyllähän sitä tuppaa työksi helposti menenmään. Keittelin pihapoika Fredin kanssa talon eläimille poshoa (maissipuuroa) ja sekaan raakaa jauhelihaa, maksoin parit palkat ja vastailin sähköposteihin ja kappas kello olikin jo liki 14.00 ja oli aika mennä nauttimaan annos hyvää ja ravitsevaa mani- ja pedikyyriä alá Tsasourite Salong! Himputti että se on kerrassaan ihastuttavaa ja rahanarvoista :)

Varpaankynnet punaoranssina ja käsivarret hierottuina, hoidettuina ja kynnet kauniisti lakattuina painunkin tästä kauneusprinsessaunilleni.

TULA BAGANE ENZA! (Huomiseen!)

DUDU! BANANGE!

Dudut, nuo Afrikan pikku jättiläiset! pläääh...
Ne ovat pienen pieniä, yksittäisenä miltei huomaamattomia ja liki läpinäkyviä muurahaisia, harmittomia kyllä, mutta ikäviä peijakkaita ja niitä on kaikkialla! Ihan kaikkialla! Ja jostain syystä niillä on veto kosteisiin paikkoihin makeiden paikkojen lisäksi. Siispä voit löytää niitä hammasharjastasi, vesilasistasi, keksipurkistasi, sängystäsi... ihan miltei mistä vaan. Tänään minulla on ollut tunne, että olen niiden peittämä! Grrrr..

Tänään oli jälleen matkailua tiedossa, slummeihin, kotikäyntien ja vaatelahjoituksen merkeissä. Kahdessa paikassa käytiin, mutta mikähän se toisen paikan nimi olikaan... Kirinya tai Kireka... mutta joka tapauksessa parilla matatulla sinne piti mennä.
Matkalla matatussa sattui ratsia. Hyvin tiukkailmeinen naispoliisi pysäytti pikkubussin ja alkoi penäämään ajokorttia. Onneksemme meidän matatukuljettajallamme ei ollut "muropaketista leikattu" vaan ihan oikea ajokortti. Poliisi määräsi meidät kaikki myös turvavöihin. Niin... juu ja turvavyöt oli rullattu mikä mihinkin rakoon penkkien väleihin sekä ne olivat niin lyhyitä, että yksi henkilö taisi oikeasti voida sen ympärilleen laittaa. Matatussa, jossa on yleensä aina muutama kyydittävä liikaa ja jonka ruosteensyömän pohjan läpi näät maan vilisevän jalkojesi alla, herää kysymys: "mikä virka on oikeasti turvavöillä?" Siellä ollaan kuitenkin aika omalla vastuulla, hehee... No mutta LAW AND ORDER ja toteltiin kaikki, mutta kuten arvata saatattte kun ovi lyötiin lukkoon, tilanne palautui ennalleen... eli mikäköhän oli tämänkin tarkoitus?

Tällaista tapahtuu paljon, likennettä yritetään rauhoittaa ja tehdä turvallisemmaksi, mutta, (sanon nyt rumasti), jossain se homma kusee ja kunnolla!

Toinenkin visiitti tehtiin, Namuwongoon :) Se tehtiin kyllä ihan taksilla suhaillen, tosin ei se nyt kovin suhailua ollut, kun välillä sai ISTUA HILLOSSA! (Vapaa suomennos lausahduksesa sitting in a jam, eli juuttua peevelinmoiseen ruuhkaan) :D

Jokaiseen päivään on ihana herätä, täällä on toinen koti, vaikka sydän kaipaa ja ikävöikin Suomen rakkaita <3

You never walk alone

Tänään satoi ja ukkosti, mutta paistoi toki aurinkokin.
Minulla kun on taipumuksena bongata sydämiä ympäriltäni, niin tämä yllä oleva märkä puunlehti odotteli minua tämän hetkisen asuinpaikkani takapihan rappusilla, kun Ullan kanssa lähdimme taas viemään vaatelahjoituksia.

Takana on kaksi aikamoisen väsyttävää helmienostopäivää. Naiset puhua pulpattavat ja valuvat hiljalleen paikalle kassit, muovipussit, reput pullollaan kätösiensä tuotoksia. Helmet tarkastetaan ja sitä kautta ostetaan sisään ja raha vaihtaa omistajaa. Tässä muutama terhakka helmentarkastaja työnsä ääressä :D



Ennen pimeän tuloa käveltiin kukkulalla, ihasteltiin maisemia ja hiljalleen mailleen painuvaa aurinkoa ja katseltiin kun koululaiset lopettelivat päiväänsä. Pitkät ovat päivät lapsillakin...
Hello Mzungu huutojen ja lapsilauman saattelemana palasimme kotikonnuille. You never walk alone in Africa!

Päiväisestä sateesta ei ollut enää jäljellä merkkiäkään.

~ KUVASIA eiliseltä ~

Kinawatakan elokuvateatteri ja illan tarjontaa...


Kaurapirtelöä Kampalalaisittain lalaa!


Siellä siellä se Pia on :)
href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijesrghZcs0Cj858KBsuzRUgBIBN_Mza_o-4Bh0AlGHIAnCPpuUmtLhyX-EdKJiQw2J3K2hDOinVfrPDapeBENQJtbc8WX1tBcq1WTDC0AjG_4g0wdsxIb9upew0qIrgSspeLTedZEQtLU/s1600-h/Kuva+147.jpg">

Rolexit!

Vähän lisää tästä päivästä, sunnuntaista.
Sehän on tavallaan siis vapaapäivä, mutta kun nyt oli tuota liikaenergiaa niin sitähän piti lähteä purkamaan reippaalla kävelyretkellä slummeihin, jeps.
No mutta totuuden nimissä siis, Ullan kanssa olemme lajitelleen vaatelahjoituksia pusseihin ja päätimme sitten yllättää kaksi Caring Handsin naista mukavalla vaatelahjoituksella.

Ihana lämmin päiväntasaajan aurinko helli nahkaamme ja punainen tomu värjäsi varpaat kun valuimme lasten saattelemana Mbuya Hilliä alas Kinawatakan slummeihin. Tuoksupölläykset toivat tullessaan keitetyn riisin, ulosteen, hautuvan matokebanaanin seka palavien roskien hajut neniimme. Naisten kiitollisuutta on vaikea kuvailla vaatepussukat saatuaan. :) Kiitos myös kaikille HADCOn kanssaopiskelijoilleni, jotka vaatteita lahjoittivat meidän Ugandan aikanamme 24.2.-22.5. KIITOS!



Lenkin jälkeen on aina nälkä ja alkoi tekemään kovasti mieli samosoja, sellaisia nyyttejä joiden sisään on leivottu esim. kaalta ja porkkanaa tai riisiä ja porkkanaa tai lihaa jne. Mutta johonkin oli nyt kaikki samosat piilotettu, ei löytynyt ei, banange! Jotain kuitenkin löysimme, baarin! HAH! Äijjät ja muutama lady istuivat ringissä saavin ympärillä ja imivät piiiiiiiiiiiitkillä pilleillä epämääräistä velliä... milletmaissikaljaa. Olisihan sitä toki meillekin riittänyt, mutta ei nyt ihan kuitenkaan... uuhhh... kovin oli kuitenkin vieraanvaraista porukkaa :)

Mutta jotta koska ja kun ei saatu samosoja niin rolexit on ainakin hankittava pitkän päivät päätteeksi! NAM!
Paras toistaiseksi tuntemani rolexmesta on ihan kotikulmillamme ja sinne siis kipinkapin. Rolex on ihanaa pikaruokaa alá Uganda. Zapatileipä jonka sisään on käärästy kaalitomaattimunakas, oih OIH, hyvä ruoka, parempi mieli!

Alla onnellinen Pia ja muhkea rolex raamattumainokseen kääräistynä.



Rolexithan on nautittava kuumana ja koska nainen ei saa syödä ja kävellä samanaikaisesti, niin siinä sitten pikkuruisella penkillä kera kanojen ja vuohien niitä nautimme. Elämä on ihanaa!

Nyt vois mennä nukkumaan.... kello tulee jo öööö paljon... LIIKAA!
Huomenna on Caring Handsillä helmienostopäivä, eli naiset tuovat helmensä ja saavat palkan sitten niistä kun me ostamme.

Pakko sanoa että jostain syystä Caring Hands meinaa koko ajan kääntyä mulla puheessa Caring Hunks nimiseksi xDDDD Kamalaa!

Näihin tuoksuihin, aatoksiin, ja hassuihin tunnelmiin pulputtaviin sanon Sula Bulungi baseebo ne banyabo!

Hiljaa hyvä tulee. TULEEHAN!?

Siis hei WOW! tai JEI! Kuten Ulla täällä Caring Handsissä ruukaa huudahtaa!
Viikko takana ja voi pimpulapampula kun on työtä ja työtä mutta on mukavaaihanaakivaa 100 prosenttisesti!

Palatakseni otsikkoon:

Kokemusjalasta. Se paranee päivittäin, mutta hiljaa hyvä tulee. TULEEHAN!?
Reikä on olemassa, mutta se määrä mitä leikkauksen jälkeen sinne sisälle rättiä tungettiin (anteeksi herkkävatsaiset) on nyt pienentynyt jo alle puoleen.Mahtavaa!
Dalacin antibioottikuuria jatkan kaiken kaikkiaan 2 viikkoa ja hitto se saa pään särkemään ja tekee suuhun ihan karmivan maun... Joten suihkuttelua suihkuttelua ja suihkuttelua sekä rättisulkeisia, jalan koholla oloa ja sitä rataa. Kyllä se siitä!
Mutta pakko myöntää, että Milla, siis tämän Caring Handsin ihana Madam sanoi haavan nähtyään, että "Kyllä sinä olet Pia rohkea kun lähdit tänne tuon jalan kanssa". =D OLEN! Mutta kun halusin!

Työstä: Caring Hands on aivan valloittava ja upea paikka ja todellinen aarre oli löytää se ja onni päästä tänne vielä töihin! Mutta töitähän täällä piisaa yllin kyllin. Tällaisena pedanttina ja "minä haluaisin kaikki oppia heti-ihmisenä" meinaa pukata stressiä kun VARSINKIN lähetykset ja kaikki niihin liittyvät jutskat sisältää niin paljon koukeroita ja muistamista että voihan kettu!
Vakuuttelen kyllä itselleni, että kun selvisin KYS:n Kirran Kolomoslta kesän 1996 mä selviin mistä vaan (asianomaiset tietää mitä puhun) ;)
Joten, hiljaa hyvä tulee. TULEEHAN!?

Koulusta: IIIIIIK, stressiä pukkaa siitäkin, mutta hiljaa hyvä tulee. TULEEHAN!?

Kouluhommiin paneudun ihan just. OIKEESTI!
Mutta ensin lajitellaan Ullan kanssa lahjoituksena saatuja vaatteita ja aletaan viemään niitä tähän lähelle parille naiselle ja samalla käydään kotikäynnillä. KIVAA!

Mutta on tässä nyt keretty hieman työn lomassa villiintyäkkin, heh.
Kävin eilen jalkapallo matsissa KCC Football Club vastaan URA Sports Club. Ugandan liigaa ja loppuottelu. Oli ihan kiva tunnelma Mandela Stadionilla, mutta KCC siis Kampalan seura hävisi...



Eilen myös törmäsin oikein kunnolla tähän aikakäsitykseen täällä. Kun siis meille kello 15 on kello 15 mitäs sitä selittämään sen enempää, mutta paikallisille se on kello 9, JOO-O! ON ON!
No katsokaas, kun täällä päiväntasaajalla on yö 12 tuntia ja päivä 12 tuntia niin päivä alkaa ammu klo 7 ja se on ensimmäinen päivän tunti eli 1. Meidän kello 8 on täällä 2 jne. Yö alkaa taas luonnollisesti meidän kello 19 ja on täällä ensimmäinen yön tunti. Täytyy siis olla tarkkana kun sopii tapaamisia!!!

Nyt hommiin!

BANANGE!
(se on lugandaa ja tarkoittaa, VOI HITSI!)

PS. Tässä myös kaunis kuvanen minusta ja Ullasta, saanen esitellä The Pallokalat




HALAUS

kellon ajat ja päivämäärät...

...on näköjään tässä blogissa aika lailla päälaellaan... asiaan perehdytään tuonnenpana.
(6.6.2009 klo 5:57)

KOKEMUSJALKA PUHUU!!

Reilut 2 tuntia lähtöön, vielä en ole matkaa perunut, mutta kyllä vetää kokemusjalka tiukille...

Pikainen selvitys:
4.6. aamulla hereäsin ja jo parantuneen koipeni entisen haavauman vieressä oli patti, josta painaessani alkoikin tihkumaan märkää. Siitä seurasi puolitoista vuorokautta kestävä lääkäri/sairaalarumba. Lopputulos: Rönten:ei mätää luussa, ultraääni: ei paiseita ihon alla, bakteeriviljely: staf.aureus +++, tulehduskokeet verestä suht normaalit. Kilo antibiootteja sekä suoneen annosteltuina että suun kautta (Rocephallin+dalacin). Jalkaan tehty toimenpide ja nyt siinä noin 3 sentin levyinen, 3 sentin syvyinen vuotava haava, hoitona sorbact. Ei kuumetta, koskee sieluun ja ruumiiseen!
Matkaa ei ole peruttu ja lähtöön noin 2 tuntia... tahto lähteä on kova, eikä lääkärikään lähtöä kieltänyt, TOSIN sanoi, että jos tulehdus näyttäisi levinneen aamulla 6.6. on tultava takaisin KYS:lle, ja toki niin teen, en oo ihan hullu kuitenkaan...

Kohta avaan sidoksen ja tsekkaan tilanteen haavalla...

POSITIIVISIA JA LÄMPÖISIÄ AJATUKSIA SEKÄ VOIMIA KAIKILTA TOIVOEN!

ps. edelleen, ajan ja kaiken muun tarvittavan pikkusälän löydyttäessä parantelen näitä sivuja. Maltti on valttia... joka suhteessa, juu nou juu nou...