Kalaharin tuulet

Päivät ovat pyörähtäneet nopeasti. Tänään on puhaltanut kova tuuli, Kalaharin tuuli, etelästä. Päivä on muuten ollut kuuma ja kaunis.

Sunnuntain kunniaksi vierailin kokemusjalkaa näyttämässä tutussa sairaalassa The Surgeryssä. Jalka paranee hienosti, Suomen visiitin aikana tehty pienehkö operaatio oli paikallaan. Kokemusjalka piti niin sanotusti perata pohjamutia myöten auki! Nyt luonnonhunaja haude hoitaa loput ja pian minulla on muistona vain "Afrikan pureman" arpi :D

Sitä taitaapi olla puolisentoista viikkoa kun viimeksi pääsin tänne kirjoittelemaan. Välillä ei ole ollut nettiä ja toisinaan vaan on niin väsy päivän jälkeen ettei ole jaksanut muuta kuin pelata erän tai pari täppiä :D
Täppi on muuten hauska korttipeli, jonka olen nyt tässä Happosilla oppinut, Kannattaa lähteä Afrikkaan vapaaehtoiseksi!!! Heh!

1.7. oli rankka aamu... Ulla lähti takaisin koto Suomeen ja kyyneleiltä ei säästytty... mutta 29.6. meillä oli läksiäisjuhlat. Caring Handsin naiset oli kaikki kutsuttu, samosat ja erilaiset hedelmät ja kakut koristivat pöytää, pidettiin puheita, halattiin monta kertaa ja ennenkaikkea tanssittiin ja laulettiin rummutuksen tahtiin! Oli aivan mahtavat kemut. Oli ihana nähdä miten nämä useat naiset olivat laittautuneet parhaimpiinsa, mekot olivat kauniit ja kampauksetkin uudistetut. On uskomatonta, kun tietää millaisista mutamajoista muutamat heistäkin ovat juhliin saapuneet... uskomatonta.

Kesäkuun viimeisenä oli minulla aikamoinen esiintyminen. Kuunteleppa tätä!
Kampalan Public Health Nurses Collegen virallinen avajaispäivä oli silloin ja sinne oli tullut kutsu HADCOlle. HADCO on siis se järjestö jonka kautta olin Ugandassa ensimmäisen 3 kuukautta tekemässä työharjoitteluani.
No mutta siis, kun kenelläkään Suomesta ei ollut tilaisuutta tulla edustamaan HADCOa juhlaan, niin minua pyydettiin... VAU! Sanoin heti että tottakai, sen enempää ajattelematta!
Juhla oli hulppea ja enpä ole ennen pitänyt puhetta keskellä niin suurta ihmismäärää, varsinkaan kun yleisössä istui ministereitä ja paljon muita korkea-arvoisia henkilöitä... Mutta HYVIN MENI! Minähän ihan nautin tilanteesta :D

Mitäs muuta... NO VAIKKA MITÄ!
Ulla kun lähti, niin samantien tuli vieraita Suomesta, sillä vieraiden määrähän on pakko olla vakio! Tosin Ullan korvasi 4 henkilöä!!!
Suomen Caring Handsin keulahahmo, ihana Liisa, seurueineen tuli Kampalaan viihtymään ja tekemään vähän töitäkin siinä sivussa. Vietettiin heidän kanssa sellainen rivakkaräväkkä "kuudenkympin päiväkin". Se tahtoo sanoa sitä, että mentiin marketeille ja ostettiin 60 saippuapötköä, 60 isoa pesuvatia, 60 kahden kilon sokeripussia, 60 voirasiaa, 60 pakettia teetä ja 60 kahden kilon pussia puurojauhoja! Suomesta oli tullut lahjoitusrahoja ja niitä sitten aloitettiin jakamaan tuotteiden muodossa.
Kun minä vaan voisin sanoin kuvailla kaikkien tähän mennessä lahjoituksen saaneiden naisten ilmeet, eleet ja kiitoksen sanat... Laitan kuvia heti kun saan niitä tänne liitettyä (ei onnistu nyt jostain syystä)... UPEA PÄIVÄ SLUMMISSA!
<3
<3
<3

Eilen muutin uuteen kotiin, ISOON valkoiseen taloon! Tässä compaundilla jossa Caring Hands sijaitsee on muutama Suomalaisten asuttama talo ja nyt yksi niistä jäi tyhjäksi. Iso valkoinen kaksi kerroksinen talo, kauniine puutarhoineen, terasseineen, sisustuksineen, kolmine koirineen (Nippe, Topi ja Pimu) sekä kissa Nappi, talonmies, taloudenhoitaja, yövahti ja minä, Pia, sen kaiken keskellä.. uuuhhh... aikamoista. Elelen ja oleilen tässä nyt sitten tovin tai kolme :)

Kalaharin tuulet pyörii verhoissa, pimeys on verhonnut koko Kampalan...
Welaba!
Hei hei taas hetkeksi.